26.6.2015

Kreeta, Chania 14.-21.6.2015 (4., 5. ja 7.matkapäivä)

Uima-altaalla, rannalla yms. 17.-18.6. sekä 20.6.


Hotelli Alexia Agia Marinassa oli oikein hyvä valinta! Sijainti hyvä aivan rannan tuntumassa, bussipysäkit hotellin edustalla ja huoneisto siisti ja tilava toisessa kerroksessa. Parvekkeelleni paistoi aurinko lähes koko päivän ja siitä oli merinäkymä sivuittain.
Uima-altaalla juttelin erään pariskunnan kanssa ja he olivat jo kymmenettä kertaa tässä hotellissa (yhdeksäs kerta peräkkäin!!) ja rouva sanoi, "mutta tuskin viimeistä"! Se kertoo todella paljon hotellista ja sen henkilökunnasta! Ja kertoo myös sen, että Hanian seutu on mukava lomakohde.
Harmi, kun en enemmänkin kysellyt heiltä kaikkea paikkaan yms.liittyvää. Varmasti heillä olisi tietoutta yhden matkaopaskirjasen verran.

Näkymä parvekkeeltani

Pääkadulta hotellin toiseen rakennukseen johtava käytävä(huoneeni täällä)

Uima-altaalle, meri näkyy taustalla.

Oviaukko porraskäytävääni





Oikealla allasbaari




Hotellin uima-allasaluetta ja parvekkeeni alapuolella komea oleanteri.


Hotellin ranta. Ihmiset poistuivat, kun alkoi nousta pilviä--sadetta ei kuitenkaan tullut!

Aamukävelyt aikaisin hiljaisella rannalla olivat mielipuuhaani ennen tai jälkeen aamukahvin, jonka laitoin aina omassa huoneessani.

Päiväsaikaan kuvattu Agii Theodori-saari eli merihirviö kita ammolleen jähmettyneenä.




Jäljet hiekalla



Ylläolevat rantakuvat ovat kuvattu aamukävelyjen aikaan, kun rannalla oli rauhallista ja aurinko vasta alkoi nousta!




Auringonoton välissä piti käväistä lounaalla (ravintola Wawe Plataniaksessa).

Suvin lounas gemista eli täytetyt vihannekset(tomaatti ja paprika), tzatzikia sekä viininlehtikääröjä

Horiatikisalaatti

Minulla juustotäytteiset grillipihvit.


Lomani viimeisenä iltana 20.6. lauantaina, Suvi vei minut family taverna Rokaan.
Todella hyvä valinta, kiva paikka, ystävällinen omistajaperhe ja mahtava ruoka!




Tilaamatta pöytään ilmestyi meze-lautanen.

Minun chickensouvlakini (broilerisouvlaki)

Suvin swordfish(miekkakala)

Ravintolan tarjoama jälkiruoka.

Maalaus ravintolan seinällä


Tietoisesti hyppäsin yli juhannusaaton, perjantain 19.6., sillä olimme silloin tutustumassa Chanian kaupunkiin ja siitä sitten omat kuvat ja tarinat!




25.6.2015

Kreeta, Hania 14.-21.6.2015 (3.matkapäivä)

Saarikierros, tiistai 16.6.

Olen käynyt neljä kertaa aikaisemmin Kreetalla (Agios Nikolaos, Rethymnon x 2 ja Hersonissos), mutta siitä on jo aikaa. Silloin tuli tehdyksi itäisen puolen saarikierroksia parikin kertaa, samoin kuin Knossoksessa ja Iraklionissa olen käynyt ainakin kahdesti. Iraklionin museoihinkin olen tutustunut.

Sain tällä kertaa myöhästyneeksi äitienpäivälahjaksi Suvilta läntisen puolen saarikierroksen eli Aurinkomatkojen retken!
En onneksi tiennyt ihan tarkkaan etukäteen, mihin joudun? Olihan minulla melko hyvä muistikuva 80-luvun alussa Rethymnonista käsin tehdystä Arkadin luostarin retkestä tai tarkemmin sanoen sinne johtavasta tiestä!
Tämän kertaiset vuoristotiet eivät onneksi olleet yhtä pelottavia, mutta kyllä sydän jätti monta lyöntiä väliin täälläkin!


Karttakuva ei ole onnistunein, mutta jotain siitä näkee, etenkin kun klikkaa kuvan suuremmaksi!  Vasemmassa yläkulmassa Chania, josta lähdimme Soudan-lahden oikeaa reunaa kohti Paleokastron kukkulaa ja muinaista Apteran rauniokaupunkia. Soudan lahdella on Chanian satama sekä Naton laivastotukikohta.

Aptera tuhoutui v.700 lopullisesti maanjäristyksessä.

Näkymä Paleokastrolta


Matka jatkui kohti Kournas-järveä, joka on ainoa Kreetan makeanveden järvi sen jälkeen, kun Ag.Nikolaoksen järvestä tehtiin kanava mereen.
Kournas järvi on tarkoitus muuttaa juomaveden ottopaikaksi, jolloin se rauhoitetaan turismilta.

Kournas-järvi


Savitavaroita matkamuistomyymälässä

Seuraava matkan etappi oli Roustikan pikkukylä, missä meillä oli myös ruokailu suuren tammen alla, buzukimusiikin säestyksellä!

Roustikan kujilta

Ovi Pyhän Eliaan luostarin alueelle

Rakennusmiehet paahtavassa helteessä luostarin pihalla


Munkki avasi meille kirkon oven. Kirkon sisällä oli kuvaaminen kielletty! Harmi!

Tämän suuren tammen alla mahduttiin kaikki liki 30 retkeläistä ruokailemaan buzukia kuunnellen.

Matka jatkui kohti Argyroupolia läpi komeitten maisemien. Täällä tehtiin jalkaisin pieni kierros ja oli mahdollista tehdä ostoksia ja käydä vaikka virkistäytymässä iki-ihanalla avokado-appellsiinismoothiella. Täältä olisi voinut myös ostaa avokadokosmetiikkaa. Tyydyin ostamaan yhden kirjaillun liinan ja nauttimaan virkistävät mehut!



Vanhat rapistuneet ovet ovat niin mystisiä


Yllä "välähdyksiä" Argyroupolin kujilta!


Hyvää avokadosta ja appelsiinista, suoraan asiakkaalle tehty!






Yllä näkymiä Argyroupolista.


Matka jatkui kohti vuoristoista osuutta Argyroupolista Kallikratisiin. Tällä tieosuudella ei pysähdelty eikä bussista poistuttu!

Alkoi näkyä kuvan alalaidassa olevan kaltaisia liikennemerkkejä!


Vuorien välissä reheviä laaksoja

Mikähän mutkan takana odottaa?

Uudet mutkat ja rotkot ja seinämät, kukaties tielle putoilleet kivet!



Tie siellä vaan menee, vaikkei heti huomais!

Kävi mielessä, että jos maa vähänkin tärähtelee, kuinka paljon tuolta saa lohkareita päälleen?

Loppuihan se vuoristoinen osuus viimein ja saavuttiin tasaisemmille maisemille.
Monia kivoja taruja kertoili oppaamme matkan aikana. Mm.tähän sfaakian alueen kivikkoisuuteen saatiin tietää syy! Jumalat jakoivat lahjoja eri puolilla Kreetaa asuville ihmisille ja sfaakialaiset olivat viimeisenä, eikä jäljellä ollut enää muuta kuin kivet, joten he saivat ne! Tosi runsas lahja olikin ollut!

Jumalten lahja sfaakialaisille; kiviä!


Askyfoun tasanko kuin keidas erämaassa vuoriston jälkeen!


Pitkä päivä oli takana, mutta yksi kohde vielä käymättä.
Dourakis viinitila.

Welcome!


Johanneksen leipäpuu viinitilan pihassa


Tammitynnyreitä viinin valmistukseen

Viinipulloja lähdössä myyntiin



Viinikellareiden hämyssä-en viitsinyt pilata tunnelmaa käyttämällä salamavaloa!

Valkoviinin maistelua
 Lasia piti pyöritellä ja kallistella, viiniä maistaa ensin kielen kärjellä ja etuosan molemmilla sivuilla, sitten takana ja takasivuilla!! No, tuo oli sentään liian vaikeaa(itse en maistellut, join lasten kanssa appelsiinimehua!) Mutta maistattaja kertoi, missä kohtaa kielellä ihminen maistaa mitkäkin maut.




Lapsista tämä kisu oli paljon mielenkiintoisempi kuin kertomus viinin valmistuksesta!



Päivä oli pitkä ja rankkakin, mutta todella mielenkiintoinen kaikessa vuoristoteiden pelottavuudessaankin.

Kiitokset pirteälle AM.n Emmi-oppaalle ja Suville äitienpäivälahjasta!

Jos tekstissä on asiavirheitä, ne ovat minun lipsahduksiani, mutta kommentteja saa antaa ja oikaisuja tehdä ihan mielellään!