17.8.2017

Torstai 17.8.17 "Jonka jalka kapsaa, sen suu napsaa."

Tänään oli päivä, etten saanut oikein mitään aikaiseksi, mutta tarvitseeko sitä aina olla niin tehokas?
Heti tulee kuitenkin jotenkin syyllinen olo, jos ei koko ajan touhua jotain. Miksi sitä ei voi nauttia kesäisestä päivästä hyvällä omallatunnolla ja istuskella vaikka ulkona kirjaa lukien? Ei vaan voi! Vähintäänkin on keksittävä tekosyitä moiselle saamattomuudelleen. Mutta ketäs minä tässä huijaan? Olenko minä tilivelvollinen jollekulle? Haloo, minähän olen eläkkeellä ja voin itse määrätä tekemiseni tai tekemättä jättämiseni.

Eli ei marja-, eikä sienimetsään tänään.

Valmistelin kuitenkin itselleni lounaan eilisistä sienistäni ja keitin oman perunamaan murean jauhoisia perunoita niiden lisäksi ja tekaisin fetasalaatin.
Rouskut olin ryöpännyt jo eilen ja tänään vain hienonsin ne ja sekaan suolaa ja sipulia ja kermaviilikastike, johon mausteeksi pippuria.
Kantarellit ja herkkutatit muhensin paistinpannulla sipulin ja kerman(ruokakerma) kanssa.

Yksinkertaista, mutta hyvää.

Asettelu ei niin kovin silmäähivelevä.

Jälkiruuaksi kävin syömässä vadelmia ja mustaherukoita suoraan pensaista.


Iltapäivällä naapurit pistäytyivät tuomaan valmiiksi perattuja muikkuja ja huomisen herkut on jo tiedossa.

Näiden hankkimiseen ei jalkani tarvinnut kapsaa.






Illalla piharuukkujen ja amppeleiden kastelu ja "pakollinen" kävely kameran kanssa rannalla.
Ei mennyt ihan hukkaan sekään, kun löysin hiukan kantarelleja, ei paljon, mutta ainekset vaikkapa lämpimään kantarellivoileipään.






Ensimmäiset puolukatkin punertavat rantakallion päällä, mutta ei niistä ole poimittavaksi vielä pitkään aikaan.







Melko hyvin selvisin tästä päivästä, vaikka en mitään mainitsemisenarvoista tehnytkään.
Voisiko tähän jopa tottua?





16.8.2017

Keskiviikko 16.8.17. Sienimetsässä

Tänään oli tarkoitus suoriutua nopeasti aamurutiineista ja suunnistaa katsastamaan sienimetsikköä.
Erehdyin kuitenkin avaamaan tietokoneen ja kurkkasin ihan pikaisesti facebookia...mutta kuinka ollakaan,huomasin "Voihan  villasukka" ryhmässä hyvän ja hyödyllisen opetusvideon "invisible stranding" tekniikasta. Suomeksi siitä käytetään nimitystä tikapuutekniikka ja sitä käytetään kirjoneuleissa,kun halutaan,ettei toinen mukana kuljetettava lanka näy neuleen läpi päälle päin.
Se kestikin yli 40 minuuttia,eikä minulla loppujen lopuksi niin kiire ollutkaan

Sienet ovat vasta nousemassa pintaan,mutta jotakin sentään löysin.

Pienet erät kantarelleja,herkkutatteja ja haapa-, sekä kangasrouskuja



Kantarelleista ja herkkutateista saan huomenna sienimuhennoksen ja rouskut ryöppäsin kesän ensimmäiseen pienen pieneen sienisalaattiin. Vesi kielellä jo odotan sipulilla ja kermaviilikastikkeella höystettyä sienisalaattia ruisleivän päällä,tai keitetyn perunan kyytipoikana.

Tarkoitus oli etsiskellä vain sieniä,mutta onneksi olin ottanut marjaämpärinkin mukaan,sillä löysin melko kivasti mustikoita paikasta,jossa niitä ei koskaan ennen ole ollut.

Viitisen litraa hyvänkokoista mustikkaa.

Useampi tunti vierähti kierrellessä ja väsyttikin melkoisesti ja nälkäkin jo kurni,kun olin lähtenyt muka pikaiselle sienipaikkojen katselmukselle. Olen kuitenkin tyytyväinen metsän antiin.
Aina pitää muistaa,ettei metsä ole marketti.

Herkkutatti

Kantarelli

Haaparouskuja

Pienet herkkutatit ovat parhaita

Tänään sain kaksi pientä avomaankurkkua omasta penkistäni. Jostakin syystä niiden kasvattaminen ei onnistunut tänä kesänä; kylvämistäni n.30 siemenestä iti vain 5-6. Valkosipulikurkut jäävät tekemättä ainakin omista kurkuista. Harmi,ne ovat minun herkkujani.







Kesäkurpitsat eivät tuota pettymystä;joka päivä kerään muutaman.






Tomaatit eivät suostu kypsymään ollenkaan. Katkoin liikoja oksia pois,että saisivat paremmin valoa,mutta taitaa tulla reilusti vihreän tomaattisalaatin ainesta tänä syksynä.
Syynä voi olla sekin,ettei minulla ole "oikeaa" kasvihuonetta. On vain muovikehikko,jonka sisälle istutan tomaatintaimet ruukkuihin.




Ehkä näiden väri on kuitenkin vähän muuttunut!!


Mistähän johtunee,ettei naavaa näe nykyään kovinkaan usein. Tänään törmäsin tällaiseen ja kävi mielessä,että jonkun kiireisen kulkijan "parta" on tarttunut puun oksaan. Tuosta saisi joulutontulle parran,mutta en raskinut kuitenkaan ottaa,kun on niin harvinainen näky.





Tuleviksi päiviksi on taas sadetta luvassa,joten eiköhän niitä sieniä ala putkahdella maan pintaan.





Nyt unten maille ja katsotaan,mitä huomenna keksitään.

15.8.2017

Tiistain touhuja 15.8.17

Tänä aamuna,kuten niin monena muunakin aamuna,herään Gilli-kissan vaativaan naukaisuun. Se ilmoittaa olevansa nälkäinen tai useimmiten vain seurankipeä. Ei kai minun auta muu kuin kömpiä sängystä ylös. Annan sille tilkan maitoa (laktoositonta kevytmaitojuomaa) ja nappaan samalla omat Thyroxinini ja menen vielä hetkeksi sänkyyn lukemaan. Tämän kertainen yöpöytä-kirjani sattui olemaan Reijo Mäen "Hot dog". Se ei oikein tempaa minua mukaansa,lienen lukenut liian monta reijomäkeä peräkkäin.

Jo eilen suunnittelin jatkokäsitteleväni jääkaappiin kertyneet kesäkurpitsat soseeksi pakasteeseen talven kasviskeittoja varten. Mutta ensin on saatava pakolliset pari mukillista kahvia ja hiukan ruisleipää paahdettuna, muuten ei päivä kerta kaikkiaan käynnisty.
Gillikin tietää,että nyt on se hetki päivästä,että se saa muutaman palan kalkkunaleikettä. Se tulee viereeni tuijottamaan,enkä voi vastustaa sen katsetta,vaikka suolaiset ruuat eivät taida olla sille hyväksi.

Otan toisen kahvimukillisen mukaani ja kiipeän yläkertaan(parvelle) avaamaan tietokoneen ja katsastan päällisin puolin tärkeimmät uutiset,sähköpostin ja  mitä aamuvirkut facebook-kaverini ovat postailleet. Postailen jotakin itsekin.

Mutta melkoinen kasa kesäkurpitsoita odottaa käsittelyä!

Pilkon ne kattilaan ja höyrytän pehmeäksi pikku vesitilkassa. 5 litran kattila tuli kukkuroilleen kuutioita ja lopuksi lisään reilusti silputtua persiljaa ja basilikaa,molemmat omia kasvattamiani.




 Ja sitten vain koko annos soseeksi sauvasekoittimella.





Samalla valmistin päiväruuaksi Yhteishyvän ruokalehden ohjetta hiukan mukaellen
Kesäkurpitsa-kookoskeiton.




Valmis keitto

Käyttääköhän kukaan muu niin paljon päivittäin tuoreita yrttejä kuin minä? Laitan jo aamupalavoileivälle kasan basilikaa ja persiljaa, niitä mennee ruokien kanssa ja salaattiin kaikkea,mitä minulta löytyy; edellämainittujen lisäksi lipstikkaa,tilliä,minttua ja ruohosipulia.

Ulkona oli pitkästä aikaa aurinkoinen kesäpäivä,mutta silti istahdin viimeistelemään parit polvisukat,"Punaherukat" ja "Suomi 100 v" sukat. Punoin niihin nauhat resoriin.


Illan suussa lämmitin rantasaunan ja siinä samalla keräilin saunan läheltä viimeiset mustikat. Rantasauna on pikku matkan päässä pihasta,enkä viitsi lämmittää sitä huonolla ilmalla. Kaiken lisäksi rantasaunan lämmityspuut ovat ohuita,nopeasti palavia. Olen  sahaillut ne käsisahalla moton jättämistä suurimmista oksista. Joskus otan kirjan mukaan ja lueskelen saunan kuistilla. Nyt sain n.1,5 litraa mustikoita.



Iltarutiineihini kuuluu kuljeskelu kameran kanssa pihalla ja rannalla. Auringonlaskukuvilla lienen jo kyllästyttänyt kaikki fb-kaverini. Tänään ei ollut mitenkään erikoinen ilta-aurinko, joten kuvailin kaikkea muuta.


 Minun pieni kasvimaani on suloinen sekamelska kaikkea mahdollista. Laitan kyllä keväisin kaikki omiin paikkoihinsa,mutta kesällä alkaa putkahdella sinne tänne kehäkukkia, perunaa sipulipenkkeihin, pinaattia jo kolmantena kesänä peräkkäin, vaikka en ole sitä kylvänyt kesän 2015 jälkeen. Siemenet ovat siis talvehtineet erittäin hyvin, enkä niitä poista. Ei minua häiritse,ettei kasvit ole viivasuorissa riveissä. Tänä kesänä on myös vesiheinä kukoistanut,enkä ole jaksanut(=viitsinyt) sitä aina pois kiskoa.


Kehäkukkaa on siellä täällä kasvien väleissä

Mustaherukat alkavat kypsyä

Kesäkurpitsoita tulee päivittäin

Marraskuun kaktus erehtynyt vuodenajasta



Ulkona on jo selvä syksyn tuntu. Kostea,viileähkö henkäys tulee vastaan heti ulkokuistilla ja ilmassa on kypsyvän sadon ihanan täyteläinen tuoksu.

5.8.2017

Kesäkurpitsa-mangoldipaistos

Sekä kesäkurpitsa, että mangoldi ovat alkaneet tuottaa satoa ihan mukavasti ja olenkin tehnyt niistä erilaisia omia "kokeilujani".
Mangoldi on ollut minulle tuntematon vihannes tähän kevääseen asti,kunnes luin siitä jostakin lehdestä. On verrattavissa lehtikaaliin hivenainepitoisuudessa ja muutenkin voi käyttää samaan tapaan. Ehkä pinaattiinkin verrattavissa. Ulkonäkö muistuttaa punajuuren lehteä.
Sitä voi käyttää myös kypsentämättömänä esim.salaatteihin.

Valmis annos



Näistä ainemääristä tulee iso uunivuokallinen,mutta voit helposti puolittaa annoksen. Jos mangoldia ei ole saatavilla,sen tilalle voi kokeilla lehtikaalia tai pinaattia, tai jättää poiskin.

Raaka-aineita

4 kpl                           kesäkurpitsaa
                                   nivaska mangoldia
                                  suolaa, mustapippuria
                                  oliiviöljyä

1 pkt(150gr)              Mozzarellaviipaleita
150 gr                        Parmesanraastetta



Viipaloi kesäkurpitsat reilun cm-paksuisiksi viipaleiksi ja laita leikkuulaudalle(voipaperin päälle) ja ripottele suolaa päälle. Näin saat ylimääräisen nesteen "itkemään" pois.

                  
Valmista sillä aikaa tomaattikastike.




2                          sipulia (laitoin 4 pientä)
4-5                       valkosipulinkynttä ( laitoin kuivattua myllystä,kun tuore loppu)
                            loraus oliiviöljyä
1 tlk                     tomaattimurskaa
2 rkl                     ruokokidesokeria (muukin sokeri käy)
1 tl                       suolaa
                            mustapippuria
                            reilu nivaska tuoreita yrttejä; persilja,basilika,minttu,timjami (mistä tykkäät)

Mangoldia ja tuoreita yrttejä



Kuullota sipuleita öljyssä paksupohjaisessa kattilassa ja lisää tomaattimurska,mustapippuri,suola ja sokeri. Hauduta miedolla lämmöllä kastike mahdollisimman sakeaksi,koska kesäkurpitsoista irtoaa nestettä,vaikka ne on "itketettykin".
Hienonsin kastikkeeseen kypsymään mangoldin paksuimmat lehtiruodit tässä vaiheessa.
Lisää tuoreet yrtit vasta valmiiseen kastikkeeseen.
Tarkista vielä maku. Saa olla mielestäni makean mausteinen,koska kesäkurpitsa on niin mietomakuinen.

Mangoldin varret hienonnettuina

Kastike kiehumassa


Pyyhi kesäkurpitsaviipaleista irronnut neste talouspaperilla.
Seuraavaksi ota niihin hiukan väriä paistinpannulla oliiviöljyssä.   Helpompi tapa on laittaa viipaleet kuumaan uuniin leivinpaperin päälle ja hiukan oliiviöljyä päälle. Näin ei tule niin paljon paistonkäryäkään!




Sitten vain kootaan ainekset kerroksittain oliiviöljyllä voideltuun uunivuokaan. Viipaleiden päälle hiukan mustapippuria ja suolaa varoen. Suolaa on nimittäin imeytynyt jo itketysvaiheessa, joten kannattaa varoa sen määrän suhteen.

Ensin kerros kesäkurpitsaa

Reilu kerros mangoldin lehteä silputtuna


Kerros tomaattikastiketta









Mozzarellaviipaleet

Parmesanraastetta (Laitoin Gran Castelli juustoa)

Tee näitä kerroksia 2-3 ja päälimmäiseksi parmesania raasteena.
Paista 200 asteessa noin. 40-45 minuuttia.

Valmista tuli!


Tomaattikastike saa olla mahdollisimman sakeaa,koska kesäkurpitsoista irtoaa kuitenkin vielä nestettä. Vuuan pohjalle voi ripauttaa hiukan korppujauhoa tai kesäkurpitsaviipaleiden päälle ohuesti vehnäjauhoa liikaa nestettä sitomaan.

Anna makujen tasaantua ja nesteen imeytyä uunista ottamisen jälkeen jonkin aikaa.

Ohje on hyvinkin suuntaa-antava ja sitä voi varioida mieltymystensä mukaan. On myös erittäin hyvää munakoisoista tehtynä. Ja jos et tykkää jostakin käyttämästäni yrtistä, niin korvaa se toisella tai jätä pois.

Hyvää ruokahalua.




Nautitaan kesän ja syksyn marja- ja vihannessadosta!