Heti tulee kuitenkin jotenkin syyllinen olo, jos ei koko ajan touhua jotain. Miksi sitä ei voi nauttia kesäisestä päivästä hyvällä omallatunnolla ja istuskella vaikka ulkona kirjaa lukien? Ei vaan voi! Vähintäänkin on keksittävä tekosyitä moiselle saamattomuudelleen. Mutta ketäs minä tässä huijaan? Olenko minä tilivelvollinen jollekulle? Haloo, minähän olen eläkkeellä ja voin itse määrätä tekemiseni tai tekemättä jättämiseni.
Eli ei marja-, eikä sienimetsään tänään.
Valmistelin kuitenkin itselleni lounaan eilisistä sienistäni ja keitin oman perunamaan murean jauhoisia perunoita niiden lisäksi ja tekaisin fetasalaatin.
Rouskut olin ryöpännyt jo eilen ja tänään vain hienonsin ne ja sekaan suolaa ja sipulia ja kermaviilikastike, johon mausteeksi pippuria.
Kantarellit ja herkkutatit muhensin paistinpannulla sipulin ja kerman(ruokakerma) kanssa.
Yksinkertaista, mutta hyvää.
 |
| Asettelu ei niin kovin silmäähivelevä. |
Jälkiruuaksi kävin syömässä vadelmia ja mustaherukoita suoraan pensaista.
Iltapäivällä naapurit pistäytyivät tuomaan valmiiksi perattuja muikkuja ja huomisen herkut on jo tiedossa.
 |
| Näiden hankkimiseen ei jalkani tarvinnut kapsaa. |
Illalla piharuukkujen ja amppeleiden kastelu ja "pakollinen" kävely kameran kanssa rannalla.
Ei mennyt ihan hukkaan sekään, kun löysin hiukan kantarelleja, ei paljon, mutta ainekset vaikkapa lämpimään kantarellivoileipään.
Ensimmäiset puolukatkin punertavat rantakallion päällä, mutta ei niistä ole poimittavaksi vielä pitkään aikaan.
Melko hyvin selvisin tästä päivästä, vaikka en mitään mainitsemisenarvoista tehnytkään.
Voisiko tähän jopa tottua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti