VHH-Herkkutattipiirakka

 

 

 POHJA

2½ dl Pofiberiä

1 dl Juustoraastetta

1½ rkl Psylliumia

3/4 tl suolaa

1 dl vettä

50 gr sulatettua voita

Sekoita kuivat aineet ja lisää vesi ja voisula.

Painele taikina piirasvuuan pohjalle ja reunoille ja tue reunat foliosuikaleilla. Esipaista pohjaa n.10 min 200 asteessa.

(Pohjan reseptin olen ottanut netistä)

 

TÄYTE

2 x ½ litran rasiaa pakasteherkkutatteja pilkottuna 

nokare voita

1 iso sipuli

1 pkt Amerikan pekonia

½ pkt Mustapekka juustoa

2 dl kermaa

2 kpl (3pientä) kananmunaa

2 dl juustoraastetta

suolaa

n.1 dl ruohosipulisilppua

 

Haihduta herkkutateista paistinpannulla neste pois ja paahda niitä kevyesti voissa. Lisää joukkoon sulamaan Mustapekka-juusto.

Pilko Amerikan pekoni ja paista rapeaksi yhdessä pilkotun sipulin kanssa.

Sekoita sienet ja pekoni ja levitä esipaistetun piiraspohjan päälle.

Sekoita munat,kerma ja juustoraaste ja mausta suolalla. Lisää ruohosipulisilppu. Ja kaada tämä seos viimeiseksi piiraan päälle.

Jatka paistamista 200 asteessa n.25-30 min.,kunnes piiras on saanut kauniin ruskean värin.

 

Sienet paahtumassa

 

                                      Pekoni-sipulisilppu,Mustapekka ja ruohosipuli

 

                                                       Piiras menossa uuniin

                                                     Valmis piiras

 

Tassunjälkiä pihallani;ajatuksia ja askareita luonnon helmassa. Metsätiellä 22.3.2021

 

                                                                       METSÄTIELLÄ

 

         Kuljen katveessa suurten kuusien keväisellä metsätiellä.

         Mitä ne kuiskivatkaan minulle siellä?

         Saapuvasta kesästäkö? Ei kai vielä.

         Aurinko poskiani ihanasti hyväillen lämmittää,

         lintu latvassa puun kevään riemusta visertää.

         Hirvi on kahlannut metsästä tielle,kulkenut reunaa tien pitkän matkaa.

         Mitä miettinyt kulkiessaan...ehkä...

         onneksi syksyyn on vielä paljon aikaa.

         

        Potkaisen kelkkani liikkeelle,ajatukset takaisin hetkeen tähän.

        Näinkö helppoa täällä helmassa luonnon onkaan unohtaa,

        meitä kaikkia uhkaava,katala korona.

    

Tassunjälkiä pihallani;ajatuksia ja askareita luonnon helmassa. Minna Canthin päivänä

 Minna Canthin päivänä 19.3.2021

Pyysin facebookissa kavereiltani ehdotuksia,vinkkejä näiden päiväkirjatyylisten julkaisujeni pääotsikoksi. Annoin muutamia avainsanoja,joita olin itsekin pyöritellyt päässäni. Oikein hyviä vinkkejä,jopa hauskojakin sain ja niiden pohjalta muovautui tämä "Tassunjälkiä pihalllani;ajatuksia ja askareita luonnon helmassa". Kiitos kaikille mielenkiinnosta ja vinkeistä.

Olin luvannut parhaasta ehdotuksesta sukat palkkioksi ja Tuula saa sukat "käpälänjälki" vinkillään ja Anneli luontoon viittaavilla ehdotuksillaan.

Päiväni täällä luonnon keskellä ovat usein hyvin samankaltaisia,etenkin talvisin.

Aamun aloitan nykyisin kuusenkerkkäshotilla/-teellä. Lämpimään veteen joksikin aikaa muutamia kuusenkerkkiä pakasteesta. Uskon,että sillä on ainakin flunssaa ehkäisevä vaikutus.

Pakastimessa on vieläkin paljon viime kesän sienisatoa ja sitä yritän käyttää kaikkeen mahdolliseen-jospa tulevana kesänä saan uutta.

Tämän sienikeiton valmistin kantarelleista ja herkkutateista ja päälle rouhaisu mustatorvisieni-merisuolamyllystä. Moniviljapaahtoleipä juustolla päälystettynä lisäksi ja jälkkäriksi mustikoita pikku jugurttilisäyksellä ja tilkalla hunajaa. Melko omavaraista ja lähes luomua.

Toisena päivänä taas sienivaraston tyhjennystä ja tekaisin mustatorvisienilihapyöryköitä. Lisukkeeksi rakuunaporkkanoita.

Keväisin minulla on yleensä tähän aikaan jo melkoinen määrä kasveja/kukkia itämässä,mutta nyt olen ollut laiska sen suhteen. Laitoin vain samettiruusun siemeniä itämään ja otin pelargoneista muutamia pistokkaita. Jospa ostan valmiita taimia tänä keväänä. Aina ei jaksa olla niin tehokas.

Yhtenä aamuna huomasin,että "ryppyrasvani" oli loppumassa ja aivan kuin ajatukseni lukien eräs fb-kaveri kijoitti,miten hyvää kookosöljy on siihen tarkoitukseen. Ja sitä minulta löytyy suuri purkillinen.

Luin netistä,mihin kaikkeen muuhun tätä luonnontuotetta voi käyttää ja lista oli melko pitkä. Kannattaa tutustua. Tuskinpa ne jo tulleet rypyt ja juonteet häviävät,mutta nehän ovat merkki eletystä elämästä ja naururypyiksikin noita silmänympärysjuonteita kutsutaan.

Muutaman kerran viikossa teen yhdistetyn ulkoilu-postinhaku-roskanvientireissun,sillä jäteastiani ja postilaatikkoni ovat n.2½ km päässä. Mikäs tällaisessa säässä on potkukelkkailla metsätietä linnunlaulua kuunnellen ja metsän rauhasta nauttien. Samalla voin katsella,mitä uusia tassunjälkiä on ilmestynyt tielleni ja hangen pinnalle. Jos en itse tunnista jälkiä,otan kuvat ja kysyn metsästäjäveljeltäni. Hän kyllä tuntee kaikki.

Mitä sanoisikaan tänään Minna Canth,jolle tämä päivä on omistettu.

"Canth edisti naisten asemaa muun muassa tekemällä työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Hän oli suomenkielisen koulutuksen uranuurtajia." Wikipedia

Mietin,pitäisikö minun julistaa tänne Pieneenniemeen maskipakko ja ulkonaliikkumiskielto? 

Ja miten oli ne määräykset ryhmissä ulkoilusta? Vain perheen kesken,tai muutaman hengen ryhmissä turvavälit säilyttäen. Pitänee pyytää vastaantulevia pupuja ym.pysymään turvallisen etäisyyden päässä,kun heillä ei ole edes maskeja. Ei kyllä minullakaan tuolla metsätiellä.

Puhelimeen kilahti tekstarina muistutus postiin tulleesta kirjapaketista. Se onkin mieleinen lähetys;Sissukan uusi neulekirja.

 Kirjoittaja "huivimaskissa"

Hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille. 

 

Maaliskuun mietteitä

 Koko viime viikon pyörittelin mielessäni ajatusta aloittaa taas lähes päivittäisen,päiväkirjatyylisen kirjoittelun,mutta en vaan päässyt alkuun.

Tänä aamuna herätessä tuntui,että olisi tehnyt mieli vetää peitto korviin ja jäädä sinne koko päiväksi,mutta onhan sitä saatava itsensä liikkeelle. Normikuviot toistuvat,eli ensimmäisenä Thyroxiinipurkille(kilpirauhasen vajaatoimintaan),kun ne pitää ottaa tyhjään vatsaan vähän ennen aamukahvia.

Samalla MoccaMaster porisemaan ja kyllä se päivä siitä käynnistyy.

Maanantai on petivaatteiden tuuletus aamu,mutta tällä kertaa tempaisin lakanat pyykkiin. Tuli mieleen,miten olin opettanut lapseni jo pienestä nauttimaan puhtaiden,mankeloitujen lakanoiden sileydestä illalla suihkun tai saunan jälkeen. Kuulen vieläkin korvissani heidän iloisen hykertelynsä,kun pujahtivat peittojensa alle. Ajatukset tuovat hymyn kasvoilleni ja pilvinen,hiukan räntäsateinen päivä ei tunnukaan enää niin ankealta.

Vaihdanpa samalla kaikki pyyhkeet. Ottaessani käsipyyhettä kaapista,sieltä osuu käteeni äitini pellavainen pyyhe,jolla täytyy olla ikää ainakin yli 70 vuotta. Siinä on äitini tyttönimen kirjaimet hänen itsensä kirjailemana. Olo muuttuu nostalgisen haikeaksi.

Mitähän sitä tällä viikolla saisin aikaan,tekisin?

Viime viikolla laitoin hiukan samettiruusun siemeniä itämään. Ne ovat todella helppoja kasvatettavia ja kerään joka kesä siemenet seuraavaa kesää varten.

Viime viikolla pistäydyin veljen vaimon kanssa kaupassa ja samalla serkkuni lesken luona. Hän on reipas ja iloinen ihminen,jonka seurassa "surut" unohtuu. Joka kerta hän antaa jotakin mukaankin,lähinnä käsin tekemiään,kutomiaan,ompelemiaan.

Nyt sain virkatun liinan ja pari patalappua.

Lauantaina innostuin leipomaan pitkästä aikaa ja tekaisin yhden blogini suosituimman leivonnaisen, Ananas-rahkatortun. Ohje löytyy täältä blogistani

Hiukan tummui reunat liikaa,kun halusin väriä tuon täytteenkin päälle,mutta hyvä ja pehmeä on muuten.

Poikani tuli iltapäivällä tekemään meille pitsan.

Jotain kevääseen ja pääsiäiseen viittaavaa tekee mieli jo ottaa esille. Nyt vasta vaihdoin pois muumiaiheisen joululiinan ja laitoin tilalle, en vielä pääsiäisliinaa,mutta yhden suosikkini,joka ei liene edes liinakangasta,mutta ihastuin kauan sitten noihin itämaisiin väreihin ja kuvioihin.

Reipasta viikon alkua kaikille. Lähden tästä keittämään sienikeittoa,kun pakastin pursuaa viime kesän/syksyn sienisatoa.

Odotellaan aurinkoisia kevätpäiviä ja ennen kaikkea hyviä potkukelkkakelejä jäälle.