Tuuloman torttu

Sateinen, tuulinen ja melko hämärä heinäkuinen päivä! Sytyttelin kynttilöitä ja mietin, että alanko lukea, tehdä käsitöitä vai leipoa?? Viimemainittu vei voiton ja ehdinhän tässä päivän mittaan vielä noita muitakin sadepäivänpuuhiani harrastaa.

Tämä resepti on ollut minulla varmasti liki 40 vuotta, enkä muista, mistä olen sen saanut. Tätä näkee nykyäänkin monilla eri nimillä, ehkä useimmat tunnistavat nimellä Mokkapalat.

Tää oli aikoinaan lasteni ja kaikkien lastenkutsujen suuri suosikki. Lapset aina toivoivat, että pohja olis hyvin ohut ja suklaakuorrutekerros oikein paksu!! Niinpä, näyttää tuo vielä vaan maistuvan itsellenikin, suuri suklaafriikki kun olen!

Pohjataikina:

2                              kananmunaa
1½ kkp                    sokeria (kkp=kahvikuppi 1kkp=1½dl)
150 gr                      sulatettua voita/margariinia
1 kkp                       maitoa (1½ dl)
3 kkp                       vehnäjauhoja (4½ dl)
2 tl                           leivinjauhetta
2 tl                           vaniljasokeria

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi. Sekoita vaahtoon vuorotellen maito sekä jauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu. Lisää vanilja. Viimeksi sulatettu, haaleaksi jäähdytetty voi.
Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja paista n.175° 20-25 min. Alkuperäisessä ohjeessa käsketään paistaa 150-200°, mutta olen kokeilemalla päätynyt tähän paistolämpötilaan. Kauniin tasaisen ruskea lopputulos kertoo parhaiten, milloin pohja on kypsä!

Pohja juuri uunista otettuna.

Pohjan paistumisen loppuvaiheessa sekoita suklaakuorrutuksen ainekset.

250 gr                       tomusokeria
4 rkl                          sulatettua voita
4 rkl                          kylmää kahvia
1½ rkl                       tummaa kaakaota

Sulata voi laakeassa kattilassa, lisää kahvi ja lopuksi tomusokeri sekä kaakao sihdin läpi. Voi-kahviseos saa olla kuumaa tässä vaiheessa, sillä se helpottaa tomusokerin sekoittamista, samoin kuin kuorrutuksen levittämistä. Jos kuorrutus on liian jähmeää, lisää kahvia tipoittain, että saat helpommin levittyvän massan.
Huomioi myös, että suklaakuorrute levittyy paljon paremmin juuri uunista otetun, kuuman pohjan päälle.
Ei kannata säikähtää, jos kuorrute vaikuttaa liian valuvalta tässä vaiheessa, se kyllä jähmettyy tortun jäähtyessä.

Lopuksi pinnalle hiukan kookoshiutaleita tai jotain koristerakeita tai vaikka mantelilastuja-mitä kenelläkin sattuu olemaan ja mistä tykkää!!

Sitten vain mukillinen hyvää kahvia ja nautiskelemaan kynttilänvalossa sateenropinaa katolta kuunnellen!
Vois kai tuota pistää Theodorakista tai Hatzigiannistakin soimaan!

Mussaka Pienenniemen tapaan

Tarkoitukseni oli valmistaa tätä heti Lefkakselta tultuani, mutta omassa kaupassani oli vain yksi pieni munakoiso eli valmistus siirtyi! Meinasi siirtyä vieläkin, koska nyt kaupassa oli vain kaksi melko pientä munakoisoa. Perunaa olis voinut tietenkin lisäks laittaa, mutta halusin valmistaa pelkästä munakoisosta.

Tästä puuttuvat vielä juustokastikkeen ainekset.

Mussaka on työläämpi valmistaa kuin lasagne, jonka mielestäni pyöräyttää melko nopeasti.

Kannattaa aloittaa viipaloimalla munakoisot (700-800gr)n.½cm viipaleiksi ja levittää ne leikkuulaudalle kerroksittain suolan(ripaukset!!) kanssa. Näin niistä irtoaa enin neste. Puolisen tuntia ja painele vesi pois talouspaperilla. Paahda viipaleet oliiviöljytilkassa kuumahkolla pannulla. Moni ei tee suolausta eikä paahtamista ja silloin on huomioitava, että ruokaan tulee melkoisesti nestettä.

Hiukan soveltaen käytin kreikkalaisen keittokirjani ohjetta

Tällaiselta se näyttää  ko.kirjassa.

JAUHELIHAKASTIKE

400 gr                                     naudan paistijauhelihaa
2-3                                         suurehkoa sipulia
2-3                                         valkosipulinkynttä
                                              oliiviöljyä ruskistamiseen
500 gr                                    tomaattimurskaa (paseerattua tomaattia)
suolaa, pippureita, kanelia, sokeria, oreganoa
(laitoin suolan sijasta pari kasvisliemikuutiota tomaattimurskan lisäämisen jälkeen, ei siis vettä)

Ruskista jauheliha ja pilkotut sipulit öljyssä. Lisää tomaattimurska ja kaikki mausteet. Mausteita kannattaa laittaa aluksi varoen ja lisätä kastikkeen kiehuessa. Esim.kanelia laitoin oikein reilusti, ainakin 2 tl. Saa maistua kunnolla, koska se antaa tälle ruualle erikoissäväyksen.
Huomaa, että kastike pitää olla hyvin sakeaa ja siksi kannattaa valita huolella käytetty tomaattimurska. Mutta sitähän voi keittää "kokoon", jos on liikaa nestettä.

JUUSTOKASTIKE (BECHAMEL-KASTIKE)

3 rkl                                     voita
3 rkl                                     vehnäjauhoja
6-7 dl                                   maitoa
ripaus suolaa
200 gr                                  Emmentaljuusto-raastetta, (hiukan voimakasmakuista Koskenlaskija-
                                            sulatejuustoa)
2-3 rkl                                 raastettua Parmesan-juustoa
2                                          kananmunaa

Imeytä vehnäjauhot sulaan voihin ja lisää kuumennettu maito koko ajan sekoittaen. Keitä hetki,että vehnäjauhot kypsyvät. Lisää halutessasi Koskenlaskijaa n.kolmasosa pakettia paloina ja anna sulaa, Mausta suolalla ja lisää juustoraasteet. Anna kastikkeen jäähtyä hiukan ennenkuin lisäät voimakkaasti sekoittaen rakennerikotut kananmunat. Kreikassa tähän käytetään Kefalotiri-juustoa, mutta mistäs sitä nyt olisin saanut? Parmesan ja Emmental korvaavat hyvin kefalotirin.

Aloita paistoksen tekeminen ripottelemalla esim.lasagnevuokaan pohjalle hiukan korppujauhoa mahdollisen liian nesteen kerääjäksi. Lado päälle puolet munakoisoviipaleista. Ripauta niiden päälle hiukan juustoraastetta ja kaada sitten kaikki jauhelihakastike.
Seuraavaksi loput munakoisoviipaleet, joiden päälle taas hiukan juustoraastetta. Lopuksi kaikki juustokastike päälimmäiseksi vuokaan.
Juustokastikkeen päälle ripautin vielä juustoraastetta ja ohuen kerroksen korppujauhoa, jotta pinnasta tulee rapea.

Paista 175°  n.50 min. Jos pinta tummuu paiston aikana liikaa, peitä vuoka leivinpaperilla tai foliolla.

Tässä minun versioni!

Maku oli mielestäni kohdallaan ja paranee vain, kun saa vetäytyä.

Keittiössäni leijuu kreikkalaisen tavernan tuoksu!

KALI OREKSI eli HYVÄÄ RUOKAHALUA!

Lefkas 15.-22-6-2013; kukkia, hedelmäpuita, puita yms.

Mielestäni loma uudessa kohteessa on aina kiva aloittaa infolla eli tervetulotilaisuudella, vaikka kokeneet matkailijat tuota monesti niin väheksyvätkin. Ja jos edellisestä käynnistä kohteessa on kulunut jo pitempi aika, se on paikallaan silloinkin. Siellä kuulee aina viimeisimmät tärkeät asiat, voi helposti varata retket ja saa hyviä vinkkejä kaikkeen. Ja ennen kaikkea pitää rohkeasti vaan kysellä kaikesta. Minulla oli nyt tämä oppaan rooli tietenkin ihan erityisestä syystä tarkkailun alla!!!

Tervetulotilaisuudesta se alkoi nytkin!

Minua aina kiinnostaa kukat ja kasvit, mutta jos olisin halunnut lähteä tutustumaan villiin kasvillisuuteen(hortaan), se olis vaatinut enemmän aikaa ja asiantuntevan oppaan mukaan.
Joten tyydyin kuvailemaan kulkiessani kukkia, puita, hedelmiä-mitä tielle osui.
Kaunistahan siellä oli vielä näin alkukesästä, kun aurinko ei ole ehtinyt kärventää paikkoja ruskeaksi. Ja toki sikäläiset laittavat paljon kukkia yms.ruukkuihin, joita kastellaan läpi kesän, kuten mekin teemme.

Seuraavassa kukkia ja koristepensaita kuvattuna katujen varsilla, hotellien puutarhoissa yms.paikoissa.

Pasuunakukka

Hortensiaa oli paljon isoina pensaina

Jasmiini(luulisin??)

Ruusut ovat suosikkejani! Hotelli Orionin puutarhassa.

Bougainvilleaa näkee joka puolella.

Oleanterin varjossa.

Halusin tulla kuvatuksi tuon Oleanterin alla ihan erityisestä syystä!! Minulle on kerrottu, että pikkutyttönä kotonani oli ollut huonekasvina ko.kukka, joka oli sitten saatu komeasti kukkimaankin. Enkös minä ollut taitellut siitä oksat ja vienyt tädilleni ja sanonut, että tein sinulle vastan!!! Nyt aikuisena olen voinut kuvitella tätini tuntemuksia erittäin hyvin!

Minä olen erityisen kiinnostunut yrttien kasvattamisesta. Pitäisi vaan olla paremmat tilat sisällä siihen hommaan, että vois jo aikaisin keväällä laittaa kasvamaan muutakin kuin basilikan ja persiljan.

Tässäkin oli tavernan kaiteella sulassa sovussa pelargonioita, petunioita, samettiruusuja ja yrttejä; basilikaa, timjamia. Taisin siitä napsaista vähän ruokaani, kun viereisessä pöydässä istuimme.

Tällaisia yrttiruukkuja minäkin haluaisin!

Kuvailin noita kukkia niin kuvaan lennähti aivan uusi lajike!

Tätä oli paljon-en tiedä nimeä?

Olisko vanha eucalyptuspuu??

Faneromenin luostarin pihaa;  munkkien kukkaistutuksia.

Tässä oli lähes sisäkkäin appelsiini-ja sitruunapuu-saattaa näkyä molempia!

Kaunis talon sisäänkäynti

Viinirypäleet-vielä raakileita.

Araucaria-puu illan tummetessa.

Kyselin tässä matkan aikana ihmisiltä, miten ovat viihtyneet Lefkaksella, ovatko käyneet aiemmin ja mitä lapsiperheet tykkäsivät paikasta? Kaikki tykkäsivät paikasta, moni sanoi, että aikoo tulla uudelleen. Sitten tapasin sisarukset, jotka olivat viidettä kertaa ja nytkin kahden viikon lomalla. Lapsiperheillä oli myös vain hyvää sanottavaa eli oli löytynyt tarpeeksi aktiviteetteja eri-ikäisille lapsille.
Ja todella hyvin ystävällisiä olivat kaikki tapaamani lefkaslaiset ja palvelu hyvää, ei liian "tuputtavaa eikä päällekäypää".

Pieni hauska kuriositeetti liittyen tavernoiden tuoleihin!! Eräs kookas(pitkä)suomalaismies ihmetteli tavernoiden perinteisiä  tuoleja, että onko niiden tarkoitus saada asiakas nopeasti ruokailemaan ja ulos?? Tuolit ovat mielestäni kauniita, mutta ehkä niitä ei ole suunniteltu yli 190-senttiselle miehelle??

Tässä näitä kauniin sinisiä tavernan tuoleja

Vastapainoksi Cafe Pyxidan pehmein kukkatyynyin varustetut sohvat ja tuolit!

Hieman erilaista juhannusaattoa Cafe Pyxidassa!

Olisko nyt jo kyllästymiseen asti tästä aiheesta? Mutta lukijahan saa itse päättää lukeeko vai ei ja mitä lukee??

KALO TAKSIDI eli hyvää matkaa!

Lakanapitsejä ja pellavakudonnaisia 2.

Löysin lisää vanhoja itse virkkaamiani lakanan pitsejä ja tätieni kutomia pellavatyynyliinoja. Tyynyliinat ovat melko kapeaa mallia ja olenkin miettinyt pääni puhki, mitä niille tekisin? Ehkä pieneen tyynyyn käyvät?
Suuritöisiä ovat aikanaan olleet, koska pellavat on itse kasvatettu ja sitten työstetty kotona langaksi, josta on kangaspuilla kudottu erilaiset kankaat. Tästä kerroin jo aiemmassa jutussani.

Nämä kaksi pitsimallia vielä löysin(molempia kaksi kpl)

Tämän pellavaisen tyynyliinan reunaan on kirjottu kaunis kuvio.

Kangaspuilla kudottuja kuviomalleja tyynyliinoissa.

Tyynyliinat ovat vielä aivan hyväkuntoisia, vaikka niillä alkanee olla ikää jo ainakin 80 vuotta, ellei enemmänkin!

Raastepiirakka

Jonkin mainoksen mukana tuli seuraava ohje, joka kuulosti kesäisen kevyeltä ja innosti kokeilemaan!

Ohjeessa oli pohja tehty valmiista pakaste ruis-perunataikinasta, mutta minä tein oman takuuvarman pohjataikinani!

POHJA

100 gr                              voita/margariinia
2 dl                                  vehnäjauhoja
½ dl                                 ruisjauhoja
½ tl                                  leivinjauhetta
1 tl                                   pizzamaustetta
½ dl                                 kylmää vettä

Nypi kylmä rasva ja jauhot, joihin leivinjauhe ja mauste on sekoitettu, keskenään ryynimäiseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi. Painele taikina n. Ø30 senttisen voidellun piirasvuuan pohjalle ja reunoille. Tue reunat foliosuikaleilla ja esipaista pohjaa 225° n.10 min.

TÄYTE

8 dl (yhteensä)                  raastettua porkkanaa, palsternakkaa, selleriä ja  (laitoin vähän punaista
                                       paprikaakin)

1 kpl                                iso sipuli
öljyä
2 dl                                 ruokakermaa
1 tl                                  suolaa
2                                     isoa kananmunaa
½ tl                                 kuivattua rakuunaa ( tai 1 rkl tuoretta)
mustapippuria
100 gr                            raastettua savujuustoa

Kuullota kasvisraasteita ensin öljyssä ja lisää sitten tilkka vettä ja jatka hauduttamista hetki, niin että hiukan pehmenevät.
Sekoita kananmunat ja ruokakerma ja mausta seos.
Lisää esipaistetun pohjan päälle kerroksittain kasvisseosta ja raastettua savujuustoa, niin että päälimmäiseksi tulee juustokerros. Kaada päälle kerma-munaseos.
Kypsennä piirakkaa vielä n. 190°  35-40 min.
Jos pinta alkaa tummua liikaa, peitä piiras leivinpaperilla.

Tarjoa haaleana.

Tämän piirakan "se jokin" on tuo savujuusto!

Lefkas 15.-22.6.2013; saarikierros bussilla

Tämänkertainen saarikierros oli ns.kansainvälinen retki, jossa opastus oli englanniksi. Osallistujia oli todella monista eri maista ja lisäkseni vain kaksi muuta suomalaista.
Ensimmäinen tutustumiskohde oli Santa Mavran linnoitus, joka on rakennettu 1300-luvulla puolustuslinnakkeeksi. Se sijaitsee aivan nykyisen pääkaupungin, Lefkadan kupeessa ja sen muurien sisäpuolella onkin silloinen pääkaupunki kokonaisuudessaan ollut; talot, kirkot, koulu, sairaala, kaikki mahdollinen eli linnoituksen alue on todella suuri!  Muurien ympäröimää kaupunkia oli  helppo puolustaa ja vieläkin on näkyvissä kanuunoiden piippuja linnakkeen muurien raunioissa.

Linnoituksen sisäänkäynti

Muureja

Linnoituksen kirkko, Agia Mavra

Seuraava tutustumiskohteemme oli saaren ainoa toiminnassa oleva luostari, Faneromeni. Viehättävä, hyvin hoidettu paikka, joka henki rauhaa ja menneiden vuosisatojen historiaa. Tosin nykyinen rakennus ei ole kovin vanha, vaan 1800-luvun lopulla, toisen tulipalon jälkeen rakennettu.

Luostarin kirkko

Kirkon kattomaalausta

Munkkien oleskelutiloja

Paahtavassa kuumuudessa seuraava vierailukohde kuulosti kuin keitaalta erämaassa, kun opas nimittäin sanoi, että siellä pääsemme nauttimaan päiväkahvit ulkona suurten puiden katveessa! Näin olikin,ja kyllä kahvi maistui Karian idyllisessä käsityöläiskylässä, luvattujen suurten plataanien alla!

Karian kirkko

Täältä Kariasta on kotoisin ns.Karssaniki-ompeleen eli yhden käden kirjontaompeleen kehittänyt nainen, Maria Koutsohero. Hän oli onnettomuudessa menettänyt toisen kätensä, mutta halusi sinnikkäästi jatkaa käsitöiden tekoa ja keksi näin kuinka se käy yhdelläkin kädellä!

Käsityöliikkeitä

Käsityöliikkeen näyteikkuna(ikkunan läpi kuvattu)

Nukke saman liikkeen ikkunassa

Karian kylää kattojen yläpuolelta

Loppumatkalla ajoimme läpi pikkuruisten kylien ja niin kapeiden katujen, että juuri ja juuri bussi mahtui talojen väliin ja vastaantulevien autojen oli keksittävä jokin porttisyvennys tai vastaava antaakseen suurelle bussille tietä!
Pysähdyimme vielä Vasilikin rantakylässä niille toisille päiväkahveille. Pari viehättävää englantilaista iäkkäämpää ladya (aivan ilmettyjä Miss Marpleja!!) pyysi minut pöytäänsä kahviseuraksi ja halusi välttämättä tarjota minulle.. Otin Frappea (jääkahvi)ja toinen heistä uskaltautui myös maistamaan sitä ensi kertaa eläissään! Oli liian vahva makuelämys englantilaiseen "kello viiden teehen"tottuneelle, mutta hän oli sitä mieltä, että kannatti edes kerran elämässään maistaa tätäkin!

Vasiliki

Vasilikin rantataverna

Minua, joka olen kauan sitten lukenut Homeroksen kertomukset Odysseuksen harharetkistä, kiehtoi Lefkaksen historiassa erityisesti saksalaisen arkeologin, Wilhelm Dörpfeldin väite, että juuri Lefkaksen saari olisi Odysseuksen kotisaari Ithaka. Eli tuliko tällä retkellä astelluksi niin Onassiksen kuin Odysseuksenkin jalanjäljissä??
Kuinka kiehtovaa historia voikaan olla tuotuna nykypäivään! Täytyy vain antaa mielikuvitukselle siivet!