Kesän viimeinen viikko.

Tämä viikko on ollut pääasiassa hyvin sateisen harmaa, jopa kolea. Useampana päivänä on pitänyt laittaa tulet takkaan.

Harmaat sadepilvet roikkuvat Lehmirannan selän yllä.

Sadekuurojen välissä olen yrittänyt kuitenkin poimia mustaherukkaa ja sienestää. Herukkapensaita on viisitoista ja luulen, että osa marjoista jää lintujen ruuaksi.

Kolme mehumaijallista on nyt mehuina ja pakastettuna ja tosi hyvin on mehua lähtenytkin, kun marjat ovat suuria ja mehukkaita näin sadekesänä.

N. 14 litraa on jo mehua pakasteessa

Suolattuja rouskuja

Sienet ovat alkaneet nousta, mutta paras satokausi lienee vielä tulossa. Muutaman kerran olen käynyt vakiopaikoillani ja ihan mukavasti on kertynyt suolattuja rouskujakin. Minun suosikkini on haaparousku, mutta poimin sekaan myös ihan pienet kangasrouskut, "pompannapit" niin kuin eräs tuttava niitä nimittää.
Metsässä on ihan mukava kuljeskella, vaikka onhan siellä kiusana hirvikärpäset, jotka yrittävät työntäytyä jopa korviin. Yhtenä päivänä hirvi pelästytti minut pahan päiten, koska ensimmäinen ajatus ryskeen aiheuttajasta oli tietenkin karhu. Muistin veljeni sanoneen, että karhu liikkuu hiljaa, ja rohkaistuin katsomaan taakseni. Hirvi loikki siellä pitkin askelin tiehensä ja minä jatkoin sienestystä.
Kantarelleja, herkkutatteja ja mustatorvisieniä on löytynyt melko vähän ja olen valmistanut ne suoraan ruuaksi. Onneksi viime kesän satoa on pakasteessa hyvinkin ensi talven tarpeeksi.

Haapa- ja kangasrouskuja

Hyvälaatuisia haaparouskuja

Herkkutatteja

Haapa-ja kangasrouskuja, kantarelleja, herkkutatteja ja mustatorvisieniä

Yhtenä päivänä kävin muistorikkaalla paikalla Lehmirannassa, mistä olin niin monet kerrat lähtenyt moottoriveneellä järven yli ja 50-luvulla Sorsa-laivalla Suonenjoelle. Sorsa kuljetti Paasveden, Puruveden ja Suonteen rannan asukkaiden maidot meijeriin Suonenjoelle ja siinä samassa kyydissä pääsi rantojen asukkaat käymään kaupassa ja muilla asioillaan Suonenjoella. Muistan, että pelkäsin tuota laivamatkaa, etenkin kovalla tuulella.

Tässä oli laituri, mistä lähdettiin Sorsan kyytiin.(tämä on uudempi laituri)

Meidän moottoriveneen vaja oli tässä.

Syksyllä 1960 menin tätini muuttokuorman mukana viimeisen kerran Sorsa-laivalla Suonenjoelle. Se oli "tilausajo", enkä tiedä tarkemmin, milloin Sorsa lopetti reittiliikenteen.


Tänään leivoin lämpimikseni mallas-ruisrouhesämpylöitä. Ovat niin parhaita hiukan lämpiminä oikean voin (tai mariinin) kera.

Mallas-ruisrouhesämpylät-maukkaita.

31.8.17,  elokuun viimeisen päivän aamuna oli hetken näin kirkasta.

Huomenna ollaankin jo syyskuussa. Kirkkaat, kuulaat syyspäivät ovat ihania, joten niitä odotellessa.

Punertaa marjat pihlajan,,,,,

Majavan tiesulku, sunnuntai 20.8.17

Aamulla näytti kerääntyvän jonkin verran pilviä taivaalle, mutta ei siitä kuitenkaan sadetta tullut.
Sieniastia ja veitsi mukaan ja tarkastamaan tuttuja sienimaastoja. Tarkoitus oli tehdä hiukan pitempi lenkki.
Heti parinsadan metrin päässä pihasta oli pieni yllätys, haapa kaatuneena tien poikki. Ihmettelin, kun ei nyt ole ollut niin kovaa tuultakaan, joka olis terveen puun pystynyt kaatamaan. Siinä kohtaa on järven lahti toisella puolen tietä ja kaivettu suohauta toisella. Tien ali menee rumpu, jonka majava yhtenä keväänä tukkesi yhtenään ja vesi nousi tielle. Majavan puuhiksi tätäkin epäilin, koska olen nähnyt sen polun kulkevan suohaudasta tien yli järveen. Mitä sitten puuhasteleekaan siellä tämä "Masse"?

Puun tyven lähempi tutkiminen paljasti, että "Masse Majavahan" se on toiminut metsurina.

On sillä melkoiset voimat leukaperissään.

Ei onneksi tämän paksumpi puu

Onkohan majava kaatanut tuon puun ihan tarkoituksella tien poikki? Jos olis toiseen suuntaan kaatanut, niin puu olis lähes kokonaan järvessä.
Täytyy käydä huomenna sahaamassa puu pois tieltä ja tutkimassa,ettei mitään muita tihutöitä ole tehty.

Sieniä ei kovin paljon ollut noussut minun edellisen käyntini jälkeen, mutta suunnistin nyt hiukan etemmäs ja jotain sieltä sain mukaankin. Mustikkaa ja todella suurikoista ja suht hyvänmakuistakin olis ollut vielä vaikka kuinka, mutta tyydyin vain syömään päivän vitamiinit suoraan maasta.

Tuli siinä samalla hyötyliikuntaa seitsemän kilometrin verran ja otti voimille, kun oli niin hiostava ilma. Jalat suorastaan kiljuivat loppumatkasta, että ota jo nuo kumpparit ja villasukat pois!

Hauskasti kasvanut sieni. Olisko hapero, vai mikä?

 Pannullinen kertyi pääasiassa kantarellia, seassa muutama herkkutatti ja vaaleaorakas

 Ryöpättäviä rouskuja vähän. Rouskuja oikeastaan eniten etsiskelin, koska entiset on syöty, mutta kantarelleja, mustatorvisieniä ja herkkutatteja on pilvin pimein pakasteessa viime kesältä.

Hyvin maistui pitkän metsäretken jälkeen kantarellimunakas.

Kanervat ovat kauniita, kun ovat saaneet tarpeeksi kosteutta tänä kesänä.

Torstai 17.8.17 "Jonka jalka kapsaa, sen suu napsaa."

Tänään oli päivä, etten saanut oikein mitään aikaiseksi, mutta tarvitseeko sitä aina olla niin tehokas?
Heti tulee kuitenkin jotenkin syyllinen olo, jos ei koko ajan touhua jotain. Miksi sitä ei voi nauttia kesäisestä päivästä hyvällä omallatunnolla ja istuskella vaikka ulkona kirjaa lukien? Ei vaan voi! Vähintäänkin on keksittävä tekosyitä moiselle saamattomuudelleen. Mutta ketäs minä tässä huijaan? Olenko minä tilivelvollinen jollekulle? Haloo, minähän olen eläkkeellä ja voin itse määrätä tekemiseni tai tekemättä jättämiseni.

Eli ei marja-, eikä sienimetsään tänään.

Valmistelin kuitenkin itselleni lounaan eilisistä sienistäni ja keitin oman perunamaan murean jauhoisia perunoita niiden lisäksi ja tekaisin fetasalaatin.
Rouskut olin ryöpännyt jo eilen ja tänään vain hienonsin ne ja sekaan suolaa ja sipulia ja kermaviilikastike, johon mausteeksi pippuria.
Kantarellit ja herkkutatit muhensin paistinpannulla sipulin ja kerman(ruokakerma) kanssa.

Yksinkertaista, mutta hyvää.

Asettelu ei niin kovin silmäähivelevä.

Jälkiruuaksi kävin syömässä vadelmia ja mustaherukoita suoraan pensaista.


Iltapäivällä naapurit pistäytyivät tuomaan valmiiksi perattuja muikkuja ja huomisen herkut on jo tiedossa.

Näiden hankkimiseen ei jalkani tarvinnut kapsaa.

Illalla piharuukkujen ja amppeleiden kastelu ja "pakollinen" kävely kameran kanssa rannalla.
Ei mennyt ihan hukkaan sekään, kun löysin hiukan kantarelleja, ei paljon, mutta ainekset vaikkapa lämpimään kantarellivoileipään.

Ensimmäiset puolukatkin punertavat rantakallion päällä, mutta ei niistä ole poimittavaksi vielä pitkään aikaan.

Melko hyvin selvisin tästä päivästä, vaikka en mitään mainitsemisenarvoista tehnytkään.
Voisiko tähän jopa tottua?

Keskiviikko 16.8.17. Sienimetsässä

Tänään oli tarkoitus suoriutua nopeasti aamurutiineista ja suunnistaa katsastamaan sienimetsikköä.
Erehdyin kuitenkin avaamaan tietokoneen ja kurkkasin ihan pikaisesti facebookia...mutta kuinka ollakaan,huomasin "Voihan  villasukka" ryhmässä hyvän ja hyödyllisen opetusvideon "invisible stranding" tekniikasta. Suomeksi siitä käytetään nimitystä tikapuutekniikka ja sitä käytetään kirjoneuleissa,kun halutaan,ettei toinen mukana kuljetettava lanka näy neuleen läpi päälle päin.
Se kestikin yli 40 minuuttia,eikä minulla loppujen lopuksi niin kiire ollutkaan

Sienet ovat vasta nousemassa pintaan,mutta jotakin sentään löysin.

Pienet erät kantarelleja,herkkutatteja ja haapa-, sekä kangasrouskuja

Kantarelleista ja herkkutateista saan huomenna sienimuhennoksen ja rouskut ryöppäsin kesän ensimmäiseen pienen pieneen sienisalaattiin. Vesi kielellä jo odotan sipulilla ja kermaviilikastikkeella höystettyä sienisalaattia ruisleivän päällä,tai keitetyn perunan kyytipoikana.

Tarkoitus oli etsiskellä vain sieniä,mutta onneksi olin ottanut marjaämpärinkin mukaan,sillä löysin melko kivasti mustikoita paikasta,jossa niitä ei koskaan ennen ole ollut.

Viitisen litraa hyvänkokoista mustikkaa.

Useampi tunti vierähti kierrellessä ja väsyttikin melkoisesti ja nälkäkin jo kurni,kun olin lähtenyt muka pikaiselle sienipaikkojen katselmukselle. Olen kuitenkin tyytyväinen metsän antiin.
Aina pitää muistaa,ettei metsä ole marketti.

Herkkutatti

Kantarelli

Haaparouskuja

Pienet herkkutatit ovat parhaita

Tänään sain kaksi pientä avomaankurkkua omasta penkistäni. Jostakin syystä niiden kasvattaminen ei onnistunut tänä kesänä; kylvämistäni n.30 siemenestä iti vain 5-6. Valkosipulikurkut jäävät tekemättä ainakin omista kurkuista. Harmi,ne ovat minun herkkujani.

Kesäkurpitsat eivät tuota pettymystä;joka päivä kerään muutaman.

Tomaatit eivät suostu kypsymään ollenkaan. Katkoin liikoja oksia pois,että saisivat paremmin valoa,mutta taitaa tulla reilusti vihreän tomaattisalaatin ainesta tänä syksynä.
Syynä voi olla sekin,ettei minulla ole "oikeaa" kasvihuonetta. On vain muovikehikko,jonka sisälle istutan tomaatintaimet ruukkuihin.

Ehkä näiden väri on kuitenkin vähän muuttunut!!

Mistähän johtunee,ettei naavaa näe nykyään kovinkaan usein. Tänään törmäsin tällaiseen ja kävi mielessä,että jonkun kiireisen kulkijan "parta" on tarttunut puun oksaan. Tuosta saisi joulutontulle parran,mutta en raskinut kuitenkaan ottaa,kun on niin harvinainen näky.

Tuleviksi päiviksi on taas sadetta luvassa,joten eiköhän niitä sieniä ala putkahdella maan pintaan.

Nyt unten maille ja katsotaan,mitä huomenna keksitään.

Tiistain touhuja 15.8.17

Tänä aamuna,kuten niin monena muunakin aamuna,herään Gilli-kissan vaativaan naukaisuun. Se ilmoittaa olevansa nälkäinen tai useimmiten vain seurankipeä. Ei kai minun auta muu kuin kömpiä sängystä ylös. Annan sille tilkan maitoa (laktoositonta kevytmaitojuomaa) ja nappaan samalla omat Thyroxinini ja menen vielä hetkeksi sänkyyn lukemaan. Tämän kertainen yöpöytä-kirjani sattui olemaan Reijo Mäen "Hot dog". Se ei oikein tempaa minua mukaansa,lienen lukenut liian monta reijomäkeä peräkkäin.

Jo eilen suunnittelin jatkokäsitteleväni jääkaappiin kertyneet kesäkurpitsat soseeksi pakasteeseen talven kasviskeittoja varten. Mutta ensin on saatava pakolliset pari mukillista kahvia ja hiukan ruisleipää paahdettuna, muuten ei päivä kerta kaikkiaan käynnisty.
Gillikin tietää,että nyt on se hetki päivästä,että se saa muutaman palan kalkkunaleikettä. Se tulee viereeni tuijottamaan,enkä voi vastustaa sen katsetta,vaikka suolaiset ruuat eivät taida olla sille hyväksi.

Otan toisen kahvimukillisen mukaani ja kiipeän yläkertaan(parvelle) avaamaan tietokoneen ja katsastan päällisin puolin tärkeimmät uutiset,sähköpostin ja  mitä aamuvirkut facebook-kaverini ovat postailleet. Postailen jotakin itsekin.

Mutta melkoinen kasa kesäkurpitsoita odottaa käsittelyä!

Pilkon ne kattilaan ja höyrytän pehmeäksi pikku vesitilkassa. 5 litran kattila tuli kukkuroilleen kuutioita ja lopuksi lisään reilusti silputtua persiljaa ja basilikaa,molemmat omia kasvattamiani.

 Ja sitten vain koko annos soseeksi sauvasekoittimella.

Samalla valmistin päiväruuaksi Yhteishyvän ruokalehden ohjetta hiukan mukaellen
Kesäkurpitsa-kookoskeiton.

Valmis keitto

Käyttääköhän kukaan muu niin paljon päivittäin tuoreita yrttejä kuin minä? Laitan jo aamupalavoileivälle kasan basilikaa ja persiljaa, niitä mennee ruokien kanssa ja salaattiin kaikkea,mitä minulta löytyy; edellämainittujen lisäksi lipstikkaa,tilliä,minttua ja ruohosipulia.

Ulkona oli pitkästä aikaa aurinkoinen kesäpäivä,mutta silti istahdin viimeistelemään parit polvisukat,"Punaherukat" ja "Suomi 100 v" sukat. Punoin niihin nauhat resoriin.

Illan suussa lämmitin rantasaunan ja siinä samalla keräilin saunan läheltä viimeiset mustikat. Rantasauna on pikku matkan päässä pihasta,enkä viitsi lämmittää sitä huonolla ilmalla. Kaiken lisäksi rantasaunan lämmityspuut ovat ohuita,nopeasti palavia. Olen  sahaillut ne käsisahalla moton jättämistä suurimmista oksista. Joskus otan kirjan mukaan ja lueskelen saunan kuistilla. Nyt sain n.1,5 litraa mustikoita.

Iltarutiineihini kuuluu kuljeskelu kameran kanssa pihalla ja rannalla. Auringonlaskukuvilla lienen jo kyllästyttänyt kaikki fb-kaverini. Tänään ei ollut mitenkään erikoinen ilta-aurinko, joten kuvailin kaikkea muuta.

 Minun pieni kasvimaani on suloinen sekamelska kaikkea mahdollista. Laitan kyllä keväisin kaikki omiin paikkoihinsa,mutta kesällä alkaa putkahdella sinne tänne kehäkukkia, perunaa sipulipenkkeihin, pinaattia jo kolmantena kesänä peräkkäin, vaikka en ole sitä kylvänyt kesän 2015 jälkeen. Siemenet ovat siis talvehtineet erittäin hyvin, enkä niitä poista. Ei minua häiritse,ettei kasvit ole viivasuorissa riveissä. Tänä kesänä on myös vesiheinä kukoistanut,enkä ole jaksanut(=viitsinyt) sitä aina pois kiskoa.

Kehäkukkaa on siellä täällä kasvien väleissä

Mustaherukat alkavat kypsyä

Kesäkurpitsoita tulee päivittäin

Marraskuun kaktus erehtynyt vuodenajasta

Ulkona on jo selvä syksyn tuntu. Kostea,viileähkö henkäys tulee vastaan heti ulkokuistilla ja ilmassa on kypsyvän sadon ihanan täyteläinen tuoksu.