Sienestystä, marjastusta, kalastusta, ruuanlaittoa, leivontaa ja käsitöitä
21.2.2013
Sieni-soijarouhepihvit
Sienet voi jokainen valita sen mukaan, mitä itsellä on, tai mistä tykkää. Minulla oli herkkutattia ja mustatorvisientä reilu puoli litraa pakasteena, mutta kun sen nesteyttää pannulla, jää ehkä n.pari desilitraa pieneksi silputtua sientä.
n.2 dl sienisilppua
1 iso(tai kaksi keskikok.) sipulia
1 dl tummaa soijarouhetta
2 dl vettä
1kpl kasvisliemikuutio
1 dl ruokakermaa tai kermaviiliä
½dl korppujauhoa
2 rkl vehnäjauhoa
2 kpl kananmunaa
hiukan sinihomejuustomurua
valkopippuria, paprikajauhetta, kuivattua basilikaa, (suolaa tarpeen mukaan)
ripaus sokeria
voita paistamiseen
Keitä soijarouhetta muutama minuutti vedessä, johon lisäät kasvisliemikuution
Kuullota sieniä ja sipulihakkelusta pannulla hetki pienessä voimäärässä.
Laita korppujauhot turpoamaan ruokakermaan tai kermaviiliin.
Yhdistä kaikki edellämainitut seokset ja mausta seos. (sinihomejuusto ei pakollinen, ja on huomioitava suolan määrässä, koska soijarouhe on jo keitetty kasvisliemessä, jossa on suolaa)
Pienen sokerimäärän tai hunajan lisäämisen olen huomannut sopivan hyvin kasvispohjaisiin ruokiin, mutta sekin itsekunkin mieltymyksen mukaan.
Paista pannulla voissa miedolla lämmöllä kauniin ruskeiksi. Ohukaispannu olis kätevin näiden paistamisessa!
Kannattaa antaa paistua rauhassa jonkin aikaa, ennenkuin aloitat kääntää, niin pysyvät varmasti kasassa.
16.2.2013
Kehnäsieni-porkkanasosekeitto
Pikku pohdinnan jälkeen syntyi seuraava soppa!
Kehnäsieni-porkkanasosekeitto.
½ litraa porkkanasosetta
½ litran rasia kehnäsientä
1 keskikokoinen sipuli
voita
seesamiöljyä
ruokakermaa ja vähän vettä
voimakasmakuista Koskenlaskija-sulatejuustoa n.½ pakettia
kasvisliemikuutio
kuivattua basilikaa(tai jotain muuta yrttimaustetta, rakuuna käy hyvin porkkanan kanssa, mutta ei sattunut olemaan)
Sulata ja siivilöi sienet, pilko sipuli ja paahda näitä pannulla hetki voissa ja tilkassa seesamiöljyä. (seesamiöljy ei toki pakollinen,ajattelin sen vain sopivan paahteisen makunsa vuoksi hyvin makeahkon porkkanan seuraksi!)
Sekoita sieni-sipulisilppu sulaneen porkkanasoseen sekaan kattilaan, lisää nesteet ja sulatejuusto sekä haluamasi mausteet ja keitä kunnes juusto sulaa.
Tämä keitto ei tarvitse vehnäjauhoa suurusteeksi, sillä sulatejuusto sakeuttaa sen oikein sopivaksi.
Nesteen ja mausteiden määrän voi jokainen laittaa mielensä mukaan, mutta tein noista aineksista reilun litran annoksen keittoa, ehkä 1,5 litraa enimmillään.
Maistui hyvin sinimaiseniduilla ja juustoviipaleella päälystetyn kokojyväpaahtoleivän kera!
12.2.2013
Muistoja lapsuusajan talvista 1950-luvulla
Tämä juttu lähti liikkeelle aamun FaceBook-kommenteista! Siellä yksi kaveri oli mietiskellyt tylsistymiseen asti ja toinen häntä ohjeisti, että liika pohtiminen on pahasta!
Minä taas olen kehittänyt strategian, millä raskaatkin lumityöt menevät kuin huomaamatta;ajattelen kaikkea muuta, tai muistelen menneitä. Eli ei se liika pohtiminen aina pahasta ole!
Tänään aloin muistella talvia maalaistalossa ennen kansakouluun menoa eli 50-luvun alkupuolella.
Ulkona oltiin paljon ja olihan meillä veljieni kanssa kotonatehdyt sukset ja mäenlaskukelkat.
Talvet olivat kotonani jonkinlaista huoltotöiden aikaa;korjattiin entistä ja tehtiin uutta. Kevät- ja kesäaikaan sekä syksyisin oli koko talon "kynnellekykenevä" työväki kiinni ulko-ja peltotöissä.
Mutta talvella kotini suuri tupa muuttui kuin työverstaaksi. Kangaspuut valtasivat yhden nurkan ja niissä kudottiin räsymatot, pellavakankaat liinoihin, pyyhkeisiin ja verhoihin. Aina leikattiin vanhoista vaatteista matonkudetta. Joku kehräsi rukilla villa- tai pellavalankaa. Neulottiin koko väelle sukat, kintaat, villapaidat.
Tekijöitä riitti omasta väestä ja apulaiset ja työmiehet lisäksi.
Mutta oli paljon sellaisia erikoistöitä, joita varten taloon tuli ihan "ammattimiehiä tai -naisia"!
Se oli meistä lapsista niin jännittävää, että ei olis millään maltettu niinä viikkoina ulos mennä. Oli mukavampaa seurata näiden mestareiden työskentelyä ja etenkin heidän työkalulaatikkonsa kiehtoivat meitä. Tietenkin meitä oli ankarasti kielletty koskemasta mihinkään.
Lähes joka vuosi, useimmiten heti joulun jälkeen taloon haettiin ompelija-Hilda. Jo etukäteen oli ostettu pakoittain flanellia ja muita kankaita, joista Hilda alkoi ommella jalallapoljettavalla Singerillä vuoroin jokaiselle tarvittavia vaatteita. Valmistui miehille flanellipaidat ja alushousut, naisille esiliinat ja mekot ja meille lapsille lähes kaikki päälysvaatteista lähtien. Koska väkeä oli paljon, vierähti Hildalta useampi viikko koneen ääressä.
Suutari-Esa olikin jo meistä paljon mielenkiintoisempi, koska hänen työkalunsa näyttivät melko jänniltä! Olis tehnyt mieli mennä lähemmin tutkimaan. Meidän aikaan hän ei enää tehnyt uusia kenkiä, vaan korjasi entisiä. Silloin piti huoltaa kenkiäkin hyvin, koska uusia ei ihan pienen kulumisen takia ostettu, vain sitten, kun entiset jäivät pieniksi. Nuorimmainenhan se aina sai periä sisarusten vanhat kengät niinkuin vaatteetkin!
Näihin jokatalvisiin kävijöihin kuului vielä verkko-Einari. Eli nimen etuosa kertoo jo, mitä hän teki. Hänkin kuului niihin, joilla oli jännännäköisiä työvälineitä. Nämä ammattia osoittavat nimikkeet olivat iskostuneet meidänkin mieliimme niin, että kun veljeni käskettiin mennä pyytämään Einari tuvan puolelta syömään keittiöön, niin veli hihkaisi tupaan "Verkko, tule syömään"!
Verkko-Einari korjasi vanhat verkot, pauloitti uusia ja teki katiskoita ja rysiä.
Pärekorien ja -vakkojen tekijä ei varmaan käynyt ihan joka talvi, koska en edes muista hänen nimeään. Ja syy lienee se, että vakat varmasti kestivät kauemmin kuin yhden vuoden ja niitä teetettiin kerralla enemmän. Vakkoja tarvittiin kalastukseen, marjastukseen, pyykkivakoiksi, leipävakoiksi, pieniä ja suuria, kaksisankaisia ja yhdellä kantorivalla olevia. Me lapsetkin saatiin omat pienet marjavakkamme!
Sitten aivan oma erityispersoonansa oli täkki-Iita! Hän oli pieni,pyöreä täti-ihminen pyöreäsankaisine silmälaseineen. Talon naisväki oli etukäteen kutonut täkkien pääliskankaat, mutta vanut sekä vuorikankaat oli ostettu kaupasta. Iita asettui suuren tuvan lattialle neuloineen ja lankoineen, kankaineen ja vanuineen. Lienee meillä vieläkin tallella hänen valmistamiaan täkkejä. Käytössä ne eivät ole, koska ovat niin mahdottoman painavia, ettei nykyisiin höyhenenkevyisiin peittoihin tottuneet osaa sellaisia käyttää!
Yksi erikoisimmista persoonista oli myös kulkukauppias Kalle Koponen. Hän kävi useita kertoja vuoden aikana. Talvella hän veti tavara-arkkujaan pienellä reellä ja kesäisin työnsi kärryillä. Talosta taloon hän kulki ja jos oli myöhäinen ilta, hänet pyydettiin yöksi. Että meitä kiehtoi Kallen tavara-arkut ja malttamattomana odotettiin niiden avaamista. En kyllä muista, oliko siellä mitään oikein meille lapsille, mutta lähinnä talon naisväki osti häneltä ompelulangat, erilaiset neulat ja kankaat sekä jotakin vaatetavaraa löytyi myös Kallen aarrearkuista!
Häneen liittyy paljon hauskoja juttuja ja tapahtumia, joista en tässä yhteydessä nyt tämän enempää!
Kahvipannujen ja kattiloiden tinaajakin on käynyt, mutta häntä en oikein muista. On ehkä käynyt enemmänkin ennen 50-lukua!
Kaiken edellä kertomani perusteella joku voisi ihmetellä, että mitäs se talon miesväki teki ja touhusi, kun naisten työt jo kerroin tuolla aiemmin??
Ei miehetkään joutilaana olleet. Päivisin oli talvella polttopuun tekoa, koska talossa oli jo pelkästään sisätiloissa seitsemän puilla lämpiävää tulisijaa ja lisäksi sauna, sekä navetan karjakeittiön uuni. Eli puita tarvittiin paljon.
Mutta iltaisin tupa muuttui puusepän verstaaksi sitten, kun nuo kaikki edellä kerrotut ammattilaiset olivat poistuneet talosta. Tupa oli nimittäin talvisin ainoa lämmin tila, jossa talon miesväki pystyi tekemään puhdetöitä.
Suuren öljylampun ja muutaman pienemmän valossa veistettiin rekiä ja tehtiin joitakin pienempiä puutöitä ihan vaan tuvan lattialla. Siinä oli koko talonväki koolla yhtä aikaa ja oli oikein mainio tilaisuus keskustella kaikesta mahdollisesta - ei ollut telkkaria! Sekin olisi ollut meistä aivan huippuhauskaa, mutta usein meidät komennettiin nukkumaan kesken parhaiden juttujen!
Tekee mieli sanoa "O tempora, o mores! Omnia mutantur, nos et mutamur in illis!" (Eli: Oi aikoja, oi tapoja! Kaikki muuttuu ja me sen mukana!)
Kotini 1920-luvulla |
...ja 1960-luvulla. |
2000-luvulla |
9.2.2013
Linssikeittoa laskiaiseksi
Minulla on Turkista ostettu keittokirja, Turkish Cookery, josta hieman katsoin ohjetta, mutta tämä on niin helppo valmistaa, että ulkomuististakin syntyisi!
LINSSIKEITTO
1,5dl punaisia linssejä
(jotkut laittavat lisäksi hiukan puuroriisiä, mutta tähän en laittanut)
1 iso sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1prk tomaattimurskaa
n.1 .litra kasvislientä
1 tl kuivattua minttua
varovainen ripaus chilirouhetta (riippuen kuinka tulista chiliä käytät ja kuinka tulisen lopputuloksen haluat)
ruokaöljyä
päälle persiljaa
Laita kattilaan tilkka öljyä, jossa kuullotat sipulisilpun ja pilkotut valkosipulinkynnet. Lisää tänne myös kuivat mausteet, niin niistä irtoaa maut parhaiten. Jos käytät riisiä, niin sekin kannattaa kuullottaa tässä sipuleiden kanssa. Seuraavaksi tomaattimurska ja kasvisliemi sekä huudotut linssit.
Keitä alhaisella lämmöllä n.½ tuntia tai kunnes linssit tuntuvat muhevan pehmeiltä.
Tarkista vielä mausteet sekä nesteen määrä ja lisää pinnalle tuoretta persiljaa. (Minulla oli vain pakastettua ja näyttää siksi hiukan tummalta)
Valmis linssikeitto! |
Kangaspussukassa on Italiasta tuotuja vihreitä linssejä. |
Näitä tarvitset ja lisäksi vain kasvislientä |
5.2.2013
Runebergin muffinit
Runebergin muffinit. 12 kpl
2 munaa
1dl sokeria
1dl fariinisokeria
3dl vehnäjauhoja
1dl mantelirouhetta
½dl kauraleseitä
2tl leivinjauhetta
1dl Valio Oivariini juoksevaa
1prk creme fraichea (150 g)
1dl vadelmahilloa
Kostutus
3rkl punssia
2rkl omenamehua
Koristeluun
3/4dl vadelmahilloa
3/4dl tomusokeria
½rkl vettä
Valmistus.
Vahhdota munat ja sokerit. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet sekä Oivariini-creme fraiche-vadelmahilloseos. Jaa taikina muffinipellin voideltuihin ja korppujauhotettuihin syvennyksiin (tai paperisinn muffinivuokiin).
Paista 175 asteessa uunin keskiosassa n.35 min. Anna jäähtyä. Jätä muffinit vuokiin ja lusikoi kostutusliemi niiden päälle. Anna vetäytyä hetkisen.
Ota muffinit vuokista ja laita jokaiseen keskelle hillosilmä. Sekoita tomusokeri ja vesi ja lusikoi tai pursota se muffinien päälle hillon ympärille.
(Käytin valmista kuorrustusta putkilosta, kun oli jäänyt joulun pipareitten koristelusta, ja kostutusliemen tein vedestä, sokerista ja manteliaromista punssin puuttuessa!)
Sokerikuorrutusta oli ehkä hieman niukasti, mutta sain putkilon tyhjäksi ja jokaisen päälle vähän. |
Uunista otettuina. |
1.2.2013
Sukuselvitystä
No, ihan oikeasti on kiinnostavaa tutkia näitä kuvia ja asioita vaikka edes pintaa raapaisten. Varsinaiseksi sukututkijaksi minusta ei kuitenkaan ole! Nämä kaikki kuvat on otettu kuvista, joista jotkin on tehty pienistä kuvista suurentaen tauluiksi eli laatu sen mukainen, rakeinen. En edes ottanut niitä irti lasien takaa ja siksi tuli melkoisesti heijastuksia.
Mennään siis muutama sukupolvi taaksepäin kuvien avulla niin isäni kuin äitini puolelta.
Lapsuuskotini Herralan-Nyyssölä. Kuvan ottovuotta en tiedä! Veljeltäni sainkin tietää, että kuva on vuodelta 1927. (lisätty 2.2.2013) |
1960-luvulla |
Talon asukkaita:
Isäni ukki ja mummo; Adam (s.1833) ja Maria (s.1836 o.s.Haikonen) Nyyssönen |
Isäni isä ja äiti, minun ukki ja mummo, joita en koskaan ehtinyt nähdä. Adam (s.1863) ja Loviisa (s.1864 o.s.Häyrynen)Nyyssönen |
Setäni. Isäni sodassa kaatunut veli, Yrjö Artturi Nyyssönen (30.11.1911-21.10.1941) |
Isäni ja äitini, Väinö Nyyssönen (1909-1972) ja Sirkka Levänen (s.1923) kihlakuvassa. |
Minä, Ulla Helinä Nyyssönen(s.1948-) |
Veljeni Markku Tuomo Ilmari Nyyssönen, (s.1950-) |
Veljeni Lauri Pekka Nyyssönen, (s.1953-2009) |
Äitini suvun kuvia.
Äitini syntymäkoti Maaveden Levälä. (kuvan ottovuoden haluaisin tietää??) |
Äidin isän vanhemmat, Adam (s.1864) ja Ulla Maria (s.1860) Levänen |
Äidin isä ja äiti, ukkini(pappa) ja mummoni, Tuomas (s.1893-1979) ja Siiri (o.s.Myyryläinen) Levänen. |
Talvikalastusta: Ahti jo hiukan anteliaampi!
Joka kerta on yhtä jännittävää vetää verkkoa ylös; tuleeko mitään vai ei? Nyt on kuulemma näillä vesillä pieni notkahdus kalasaaliissa, kertoivat toisetkin verkkokalastajat!
Olisko noin 1,5 kg hauki? |
Oli mokoma pyöritellyt itsensä verkonsilmukoihin! |
Ehkä samankokoinen lahna kuin edellisellä kerralla! |