Minna Canthin päivänä 19.3.2021
Pyysin facebookissa kavereiltani ehdotuksia,vinkkejä näiden päiväkirjatyylisten julkaisujeni pääotsikoksi. Annoin muutamia avainsanoja,joita olin itsekin pyöritellyt päässäni. Oikein hyviä vinkkejä,jopa hauskojakin sain ja niiden pohjalta muovautui tämä "Tassunjälkiä pihalllani;ajatuksia ja askareita luonnon helmassa". Kiitos kaikille mielenkiinnosta ja vinkeistä.
Olin luvannut parhaasta ehdotuksesta sukat palkkioksi ja Tuula saa sukat "käpälänjälki" vinkillään ja Anneli luontoon viittaavilla ehdotuksillaan.
Päiväni täällä luonnon keskellä ovat usein hyvin samankaltaisia,etenkin talvisin.
Aamun aloitan nykyisin kuusenkerkkäshotilla/-teellä. Lämpimään veteen joksikin aikaa muutamia kuusenkerkkiä pakasteesta. Uskon,että sillä on ainakin flunssaa ehkäisevä vaikutus.
Pakastimessa on vieläkin paljon viime kesän sienisatoa ja sitä yritän käyttää kaikkeen mahdolliseen-jospa tulevana kesänä saan uutta.
Tämän sienikeiton valmistin kantarelleista ja herkkutateista ja päälle rouhaisu mustatorvisieni-merisuolamyllystä. Moniviljapaahtoleipä juustolla päälystettynä lisäksi ja jälkkäriksi mustikoita pikku jugurttilisäyksellä ja tilkalla hunajaa. Melko omavaraista ja lähes luomua.
Toisena päivänä taas sienivaraston tyhjennystä ja tekaisin mustatorvisienilihapyöryköitä. Lisukkeeksi rakuunaporkkanoita.
Keväisin minulla on yleensä tähän aikaan jo melkoinen määrä kasveja/kukkia itämässä,mutta nyt olen ollut laiska sen suhteen. Laitoin vain samettiruusun siemeniä itämään ja otin pelargoneista muutamia pistokkaita. Jospa ostan valmiita taimia tänä keväänä. Aina ei jaksa olla niin tehokas.
Yhtenä aamuna huomasin,että "ryppyrasvani" oli loppumassa ja aivan kuin ajatukseni lukien eräs fb-kaveri kijoitti,miten hyvää kookosöljy on siihen tarkoitukseen. Ja sitä minulta löytyy suuri purkillinen.
Luin netistä,mihin kaikkeen muuhun tätä luonnontuotetta voi käyttää ja lista oli melko pitkä. Kannattaa tutustua. Tuskinpa ne jo tulleet rypyt ja juonteet häviävät,mutta nehän ovat merkki eletystä elämästä ja naururypyiksikin noita silmänympärysjuonteita kutsutaan.
Muutaman kerran viikossa teen yhdistetyn ulkoilu-postinhaku-roskanvientireissun,sillä jäteastiani ja postilaatikkoni ovat n.2½ km päässä. Mikäs tällaisessa säässä on potkukelkkailla metsätietä linnunlaulua kuunnellen ja metsän rauhasta nauttien. Samalla voin katsella,mitä uusia tassunjälkiä on ilmestynyt tielleni ja hangen pinnalle. Jos en itse tunnista jälkiä,otan kuvat ja kysyn metsästäjäveljeltäni. Hän kyllä tuntee kaikki.
Mitä sanoisikaan tänään Minna Canth,jolle tämä päivä on omistettu.
"Canth edisti naisten asemaa muun muassa tekemällä työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Hän oli suomenkielisen koulutuksen uranuurtajia." Wikipedia
Mietin,pitäisikö minun julistaa tänne Pieneenniemeen maskipakko ja ulkonaliikkumiskielto?
Ja miten oli ne määräykset ryhmissä ulkoilusta? Vain perheen kesken,tai muutaman hengen ryhmissä turvavälit säilyttäen. Pitänee pyytää vastaantulevia pupuja ym.pysymään turvallisen etäisyyden päässä,kun heillä ei ole edes maskeja. Ei kyllä minullakaan tuolla metsätiellä.
Puhelimeen kilahti tekstarina muistutus postiin tulleesta kirjapaketista. Se onkin mieleinen lähetys;Sissukan uusi neulekirja.
 |
| Kirjoittaja "huivimaskissa" |
Hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti