Näin keväällä saadaan katiskoista tai pilkillä sopivaa kukkokalaa, ahventa, runsain mitoin ja veljen vaimo, Maire on oikein spesialisti kalakukon leipoja!
Osallistuin hommaan vain kameran linssin takaa ja valitettavasti hieman epätarkkoja tuli kuvista, mutta eiköhän näistä selvää saa.
Ensinnä oli sekoitettu tiivis kuoritaikina vedestä, suolasta, voista, ruisjauhoista ja ripauksesta vehnäjauhoja.
Se kaulittiin n.1-1½ cm paksuiseksi pyöreäksi levyksi.
Kuoritaikinalevyn päälle on ripautettu hiukan ruisjauhoja, joiden päälle aletaan latoa ahvenia. Kalojen päälle suolaa ja hiukan puuroriisiä liikaa kosteutta imemään.
Seuraavaksi kerros porsaan kylkiviipaleita ja vähän suolaa.
Tässä ensimmäinen kahdesta kukosta uunivalmiina.
Kalakukot laitetaan uunipellille hyvin kuumaan uuniin, 250° n.tunniksi kuorruttumaan, minkä jälkeen ne voidellaan voilla ja kääritään folioon ja takaisin uuniin. Jos teet sähköuunissa, lämmön voi pudottaa alle 200°, mutta puilla lämmitetyn leivinuunin lämpöä ei niin vain voi säädellä ja kukot menivät uuniin vielä n.6 tunniksi.
Lämpötila kyllä alkaa laskea vähitellen.
Sitten oli hauska vaihe, kun leipurimestari komensi kaikki olemaan hiljaa ja avasi uunin luukun ja jäi pää kallellaan kuuntelemaan, ettei vain uunista kuulu sihinää!!! Nimittäin, jos sihinää kuuluu, se on merkki siitä, että kalakukon kuoren saumat ovat auenneet tai, että kuoreen on tullut reikä ja sisusta valuu ulos. Näin ei saisi kuulemma missään tapauksessa käydä. Silloin ei auta kun aloittaa "paikkaaminen" tähteeksi jätetyllä kuoritaikinalla. Mutta eipä ole Maire ensi kertaa asialla, joten onnistuminen on taattu!
Tällä kertaa kuului sihinää...mutta se olikin vain eräs kalakukkomestari-Mairen syntymäpäiväkahvipöydän vieraista, joka sihisteli!!
Valmiista, paistetusta kalakukosta ei nyt ole tässä kuvaa, koska en ehtinyt jäädä kuudeksi tunniksi odottelemaan uunista ottamista!
Takuu hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti