Ajatuksia otsalampun valossa eli elämää sähkökatkon aikana.

Kyllähän siitä varoitettiin jo lauantaina 16.11. siis sunnuntaina Suomeen rantautuvasta Eino-myrskystä, mutta ei sitä koskaan osaa ajatella, mitä se todellisuudessa tarkoittaa? Hirmumyrskyksi luokiteltu ja meillä Suomessa!!  Muualla maailmassahan niitä tapahtuu!
Kuitenkin hiukan varauduin sunnuntaiaamuna keittelemällä pumpputermarin täyteen kahvia ihan niin kuin se nyt olisi tärkein asia, mutta minulla ei päivä käynnisty ilman paria kahvimukillista.
Laskin vettä ämpäreihin ja raivailin kuistilta kaikkea irtonaista, mitä tuuli voisi mahdollisesti heittää ikkunoihin.
Puitakin kannoin sisälle.

Tuuli alkoi yltyä puuskittaisesti ja klo 10.15, räps, sähköt pois päältä.
Pian sen jälkeen kaatui ensimmäinen mänty suoraan sähkökaapelin päälle pihassa. Toinenkin oli pudottanut kaapelia maahan ulkorakennuksen takana. En uskaltanut mennä pahimman mylläkän aikana tutkimaan tuhoja lähemmin. Pelkäsin milloin rysähtää talon päälle, koska tässä on muutama puu hyvinkin lähellä! Ei onneksi!

Sähköt ovat jo päällä, mutta kaapeli puun alla maassa.

Kuinka vaarallinen lienee? Tämä kaapeli on edelleen tuolla maassa.

Pylväästä irronnut kaapeli.

Pahemman näköistä jälkeä oli alapuuliiterin nurkalla. Ison männyn juuripaakku oli mennyt niin läheltä räystään reunaa, että vain ihme säilytti liiterin peltikaton ehjänä.

Tästä väliköstä pystyi ennen kulkemaan.

Melkoisen maakerroksen nostavat puunjuuret mukanaan.

Tämä puu katkaisi vedenhakutieni rantaan.

Illan hämärtyessä täytyi katsella valaisimia valmiiksi; otsalamppu (mikä ihana keksintö!), kynttilät, taskulamput. Pääsinpä nyt eroon pääsiäiseksi ostamistani kirkkaankeltaisista kynttilöistäkin. Ne olin ostanut, koska koko lähikaupungistani en löytänyt mitään kauniimpia pääsiäisenvärisiä ohuita kynttilöitä!

Tässä tilanteessa huomasin, mitä kaikkia hyviä asioita täällä on; puulämmitys, myös puilla lämmitettävä sauna, jossa on kiukaan yhteydessä kuumavesisäiliö, järvi vajaan parinsadan metrin päässä. Veden hakua tosin hankaloitti tielle kaatunut puu. Puuhellakin olisi pikku mökissä, mutta siinä ei ole pidetty tulta vuosiin eli tuskin edes vetäisi kunnolla ja piippukin on tukettu peltilevyllä, enkä minä korkeanpaikankammoisena kiipeä matalimmallekaan katolle!

Ruokia sain lämmitetyksi takan päällä olevassa uunissa ja siellä kiehui myös kahvivesi kattilassa.
Ja onneksi ei sattunut kovia pakkasia, niin jääkaapin tavarat säilyivät hyvin kuistilla muovilaatikoissa.

Pakastimet olivat suurin huolen aihe, mutta veli kuljetti aggragaattiaan edestakaisin kahden huushollin väliä. Silti vanhempi arkkupakastimeni alkoi sulaa, mutta onni onnettomuudessa, veljellä oli yksi tyhjä kaappipakastin, jonka toivat naapurin miehen kanssa kuistilleni.

Ilta ilman telkkaria ja tietokonetta? Muistelin siinä otsalampun valossa neuloessani ja virkatessani lapsuus- ja nuoruusaikaa, kun kotonani ei ollut sähköjä. Oli isot öljylamput ja transistoriradio. tehtiin puhdetöitä ja keskusteltiin maailmanmenosta ja hyvin pärjättiin, kun kaikki oli järjestetty niin, että tultiin toimeen, eikä oltu muuhun totuttu.
Hämärässä istuskellessa on enmmän aikaa omille ajatuksille, kun ei ole mitään ulkoisia häiriötekijöitä. Aika lähes pysähtyy, ja turha kiirekin katoaa. Voi vaikka vain istua katsellen kynttilöiden liekkejä. Toisaalta jo toisena sähköttömänä iltana alkoi mielenpohjalla kalvaa ajatus pakasteiden pilalle menemisestä. Muistelin tekemiäni lukuisia ja lukuisia marja-ja sienireissuja, kun hiki päästä valuen roikotin metsästä parikin ämpärillistä kerrallaan marjoja tai sieniä. Nytkö sekin kova työ menisi hukkaan yhden sähkökatkoksen takia??

Tapahtuuhan sitä toki pahempaakin, mutta tällaiset tilanteet ovat yksilöllisiä, henkilökohtaisia ja ovat sillä hetkellä vain ja ainoastaan sinun huoliasi ja murheitasi.On helppo sanoa toiselle "minä ymmärrän"! 

Tämän jutun otsikoksi olisi sopinut oikein mainiosti "Otsalampun ylistys", sillä niin erinomainen laite se on. Sen valossa lukaisin yhden kirjan, neuloin pipon ja virkkasin niiden 2,5 vuorokauden aikana, mitä tämänkertainen sähkökatkos kaikkiaan kesti.

Sähköt tuli, mutta kaapeli on edelleen maassa puun alla tuossa pihakalliollani.
Enkähän minä olisi tästäkään selvinnyt ilman veljeni apua!

Tämä valmistui yhtenä iltana otsalampun valossa!