10.11.2013

Virkkaustöitäni vuosien takaa

Innostuksen virkkaamiseen olen perinyt tädeiltäni, jotka olivat oikeita virkkausfriikkejä ja muutenkin todella ahkeria käsityöihmisiä!  Etenkin isäni sisar, Beda-täti virkkasi aina jotakin. Hänen kerrotaan jopa virkanneen maalla kesällä lehmiä hakaan viedessään ja hakiessaan! Kerran hän oli kaatunut terävä pitsinvirkkauskoukku kädessään ja koukku tietenkin upposi käteen!
Minun ensimmäinen "virkkausmuistoni" ovat kissalle virkatut tossut! Lienen ollut jotain viisivuotias, kun Emma-tätini avustuksella (tai Aino-tädin?) ähersin tämän vaativan käsityötaidon näytteen!
Kovalla työllä sain tossut valmiiksi ja varmaan yhtä kova työ oli saada ne navettakissan jalkaan!
Kauaa eivät töppöset ehtineet lämmittää kisun jalkoja, kun se jo raastoi ne tassusistaan ja minä selkä kenossa paruin harmistustani navetan käytävällä!

Huolimatta tästä melkoisesta takaiskusta virkkausurani alussa, minä silti sain tädeiltäni kipinän kaikenlaisiin käsitöihin! En tiedä sitten kuinka taitava olen, mutta lähes aina minulla on tekeillä kaksi tai useampikin käsityö-virkkaus, neule yms. Ja jos teen jotain todella isoa ja kauan aikaa vievää työtä, niin sen ohessa on pakko tehdä jotakin nopeammin valmistuvaa. On niin mukava katsella valmista aikaansaannostaan!

Tämä n.6 metrinen verhokappa oli minulla tekeillä todella kauan. Siinä ohessa lienen ehtinyt tehdä jos mitä muuta, neuloa, virkata, ommella. Ja sitten keväällä 1996 havahduin ajatukseen, että meillä on tulossa ylioppilasjuhlat ja olis kiva, jos se verho olis silloin valmiina ikkunassa. Työn olin aloittanut asuessamme kerrostalossa ja siihen ikkunaan olis riittänyt n.kolmemetrinen verho, mutta kuten mainitsin työn valmistuminen kesti ja ehdimme siinä välissä jo muuttaa asuntoon, jossa verhoa tarvittiinkin jo reilut 6 metriä.

Kävin innolla jatkamaan projektia--kunnes--lanka loppui!! No, ei kun kaupungille lisää ostamaan, mutta kaupassa ilmoitettiin, että tätä unkarilaista puuvillalankaa ei enää saada maahantuojalta!!! Minun onneni oli se, että verhoa oli tekemättä vain hyvin pieni pätkä, joka itseasiassa jäisi sivuverhon taa, joten myyjän kanssa etsittiin mahdollisimman lähellä oleva lankavaihtoehto! Työ siis jatkui ja valmistuihan se verho lakkiaisiin-edellisenä iltana prässäsin sen ja kiinnitin lukuisilla nipsuttimilla kädet puutuneena paikoilleen!

Tuntui ihan kivalle, kun sukulaistädit juhlissa ihastelivat verhokappaani!!

Tulppaanikuvioinen verhokappa


Tyttäreni tuulikaapin oven lasiin virkkasin tämän lintuverhon. Nämä kaikki mallit ovet Suuresta Käsityökerholehdestä. Tässä oli jo tarkkaan seurattava kuviota, ettei eksynyt väärälle riville. Muuten ihan helppoa perusvirkkausta!

Lintuja puussa.


Tätä joutsenverhoa aloitin virkata silloisen kerrostaloasuntoni parvekkeen oveen, mutta elämä viskasi minut taas uuteen asuntoon ennen verhon valmistumista! Onneksi sen leveys riitti tänne. Lisäsin vain hiukan korkeutta.

Kaksi joutsenta. Helppo ja yksinkertainen malli!

Minulla on aina oltava kotona erilaisia lankoja mahdollisen inspiraation varalle!

2 kommenttia:

  1. Minkä vuoden käsityökerhon lehdestä olet virkannut linnut puussa. On tosi hieno,tekisin mielellään omaan parvekkeen oveen. Terv. Leena Paronen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verho on SKK:n numerossa 12/1986 nimellä "Lintuverho". Siinä alkuperäisessä on vain yksi lintupari, mutta tein mallin kahteen kertaan, koska tarvitsin suuremman.Myös tuonne yläreunaan lisäilin hiukan omia kuvioitani.

      Poista