Kesän ja syksyn sienisatoa

Toukokuussa luulin, että tältä kesältä ja syksyltä saadaan hyvä sienisato, koska satoi melkoisesti ja sienirihmastot saivat varmasti tarpeeksi vettä! Hiukan toisin kävi, mitään kovin ylenpalttisen runsaita sienisaaliita ei ainkaan näillä main saatu. Minulle kyllä riitti, kun vain sinnikkäästi kiertelin  tutut sienipaikat muutaman päivän välein. Kertasaaliit olivat pienehköjä, mutta niistä se kasa karttui, kun viimekesäisiäkin löytyy vielä pakasteesta melko runsaasti.

Kun on hamsteriksi syntynyt, tulee haalineeksi kaikkea aivan liikaa joka vuosi!! Alitajuntaan on jotenkin iskostunut, että entäs jos ensi kesänä ei......

Minä poimin yleensä vain muutamia sienilajikkeita, vaikka täältä löytyisi varmasti enenpikin syötäväksi kelpaavia. Pitäisi mennä sienikurssille tai muuten opetella tunnistamaan varman päälle vaikka jonkun asiaatuntevamman kanssa.
Esimerkiksi kehnäsieneen tutustuin tuttavapariskunnan opastuksella puhelimessa. He olivat aina kehuneet kehnäsientä, joka oli minulle tuntematon, kunnes kerran sattui eteen sitä muistuttava. En uskaltanut luottaa sienikirjaani, vaan pirautin heille sieni toisessa kädessä ja niin kauan kyselin, että olin 100 % varma, että kädessäni on juuri kehnäsieni, eikä sitä muistuttava seitikki. Kyseinen seitikki ei myöskään ole myrkyllinen, mutta jotenkin jo sen pelkkä nimi aiheuttaa kylmänväreitä! Ja tuolla reissulla sainkin parin ämpärin verran tätä minulle ennestään tuntematonta kehnäsientä.

KANTARELLI on minun sienilajikkeistani se ensimmäiseksi nouseva-tosin lähes yhtä aikaa herkkutattien kanssa.
Minä aina haaveilen, että näkisin metsässä kantarelleja keltaisena mattona, mutta sitä iloa minulle ei ole vielä suotu! Poikani saattaa löytää ämpärin verran, mutta sihen on jo käytävä useampi paikka katsastamassa.

Kesän ensimmäiset kantarellit vadelma-mustikkareissulla.

Herkkutattejakin alkoi nousta..

HERKKUTATTEJA oli melko vähän ja piti olla nopea, että ehti ennen toukkia tms.

Näitäkin oli jo orava ehtinyt maistella!

Minä en jostain syystä tykkää kuivattaa sieniä-ehkä joskus mustatorvisieniä, kun niitä on oikein paljon. Yleensä nesteytän pannulla/kattilassa ja pakastan omassa liemessään.

Nesteteyttäminen tarkoittaa ts.sitä, että sienisilppua kuumennetaan kattilassa/pannussa niin kauan, että siitä irtoaa nestettä , joka lähes peittää sienet. Täsmensin tuon siksi, että kerran poikani kysyi, miten hän käsittelee sienet(olisko ollut herkkutatteja tai suppilovahveroita?) ennen kuin pakastaa ne? Käskin NESTEYTTÄÄ!! Hän oli laittanut ne pannuun ja "nesteyttänyt" täysin kuiviksi. Tämä paljastui, kun aloin tehdä niistä ruokaa ja kysyin, mitä näille on tehty?? Nesteytetty niin kuin käskit!!!

Pienet kiinteät herkkutatit-suosikkejani kantarellien ohella!

Kantarelleja nesteytymässä

MUSTATORVISIENTÄ oli melko runsaasti. Sekin on kantarellin tavoin paikkauskollinen, joten joka kesä haen sitä samasta paikasta. Tämä sieni ei ole niitä helpoiten maasta havaittavia, mutta kun sen kerran on löytänyt, osaa sitä hakea "sillä silmällä"!

Nämä kasvoivat aivan rantasaunan nurkalla ja olivat helposti maasta havaittavissa.

Ämpärillinen mustatorvisientä-toisenkin olisin saanut, mutta rankka ukkosmyrsky pakotti lopettamaan poimimisen.

Kaunis väriyhdistelmä!

ROUSKUISTA löytyi parhaiten haaparouskua, muita rouskulajikkeita ihan satunnaisia kappaleita. Haaparouskua oli kuitenkin sen verran, että melko vaivattomasti sain ämpärillisen kerrallaan. Enemmänkin olis ollut, mutta näiden perkaaminen on sen verran työlästä, etten poimi kerralla liikaa. Kasvavat niin lähellä, että käyn mieluummin seuraavana päivänä poimimassa uuden ämpärillisen.

Muutamia karvarouskujakin löytyi

Valitsin lautaselle rouskuämpäristä muutamia valioyksilöitä. Pannulla hyvänlaatuista herkkutattia.

Haaparouskut(niinkuin muutkin rouskut) perkaan huolella ja pilkon reilunkokoisiksi paloiksi. Keitän runsaassa vesimäärässä n.8-10 min. Sen jälkeen kaadan keitinveden pois ja huuhdon kertaalleen kylmällä vedellä. Jäähdytän sienet kylmässä vedessä ennen suolausta.
Suolaan sienet lasitölkkeihin, joihin laitan pohjalle ohuelti karkeaa merisuolaa. Sitten kerroksittain sieniä, joista vesi on hyvin puristeltu pois ja taas kerros suolaa. Suolan määrää en osaa sanoa, koska teen tämän aina "näppituntumalla", mutta ehkä sientä tulee n.2 cm kerros, jonka peitän ohuesti merisuolalla. Kun kaikki on saatu purkkiin, painelen voimakkaasti sieniä niin, että niistä irtoaa vähän nestettä. Vielä päälimmäiseksi reilu suolakerros ja purkin voi jättää vuorokaudeksi huoneenlämpöön, jotta suola alkaa hiukan sulaa. Sen jälkeen jääkaappiin tai kellariin. Joissakin ohjeissa neuvotaan laittamaan jokin paino sienten päälle-en ole koskaan laittanut!
Sienisalaatin teko alkaa tietenkin ylimääräisen suolan pois liottamisella!

Suolattua haaparouskua, ehkä seassa pilkottaa jokunen kangasrousku tummanruskeana!

Lampaankääpää, vaalea orakasta ja suppilovahveroa oli vähän siellä täällä, mutta en poiminut säilöttäväksi. Poimittavaksi kelpaavia kehnäsieniä en oikeastaan tavannut.

Kaiken kaikkiaan minulla on aivan riittävästi sientä tulevalle talvelle, kun on vielä jonkin verran niitä viimekesäisiäkin!