9.10.2018

Puoli vuotta elämää ilman "herkkuja". (VHH 1.)

Se tunne, kun farkkujen vetoketju ei mene kiinni, tai puseron napit sinkoutuvat lähes irti päälle pukiessa, eikä talvitakkikaan tahdo sopia päälle!
On aika tehdä jotakin asian hyväksi.
Olen pari kertaa aikaisemminkin kokeillut vhh-ruokavaliota ja ihan hyvin tuloksin, mutta aina ne ovat karahtaneet karille syystä tai toisesta. Tällä kertaa tiesin, että jos en nyt onnistu, niin sitten en enää koskaan. Tein tarkat suunnitelmat ja varustauduin hyvin sopivilla ruoka-aineilla ja päätin olla sinnikäs.
 Alkusysäyksen sain ystävältäni Merjalta, joka oli noudattanut tätä hyvin tuloksin.

Tasan puoli vuotta sitten, 9.4., kun pääsiäisherkut oli syöty loppuun, aloitin "uuden elämän".
Ihan noin helppoa se ei toki ollut. Eli kuinka minä, suklaan, karkkien, kahvileipien ja makeiden jälkiruokien suurkuluttaja voisin noin vain ykskaks luopua siitä kaikesta?
Tuskien taivalta se tulisi olemaan, tiesin sen.  Päätin pitää matalaa profiilia, eli en kertonut kovinkaan monelle uudesta ruokavaliostani. Tietenkin kyläillessä oli pakko sanoa jotakin syytä, miksi minulle ei enää maistu pullat ja muut kahvipöytäherkut.

Aika monet tuttavani ovat sitä mieltä, että tämänikäisenä ei pidä enää laihduttaa tai pelleillä, niin kuin moni asian ilmaisi. En itse käytä sanaa laiduttaminen, vaan puhun mieluummin terveellisestä ruokavaliosta, eikä painonpudotus ollut suinkaan ainoa syy tähän elämäntapaan.
Jo aikaisemmilla kokeilukerroilla olin huomannut, että minua vaivanneet tulehduksenomaiset nivelsäryt ja kokonaisvaltainen kehon paha olo poistuvat vähitellen.
Tänäkin aamuna herätessäni olisin voinut ajatella, että olenko elossakaan, kun mitään paikkaa ei kolota, eikä nivelet ole kuin tulessa. Ei tämä tietenkään korjaa nivelrikkoa, eikä kulumia, se pitää muistaa.

Mitalin toinen puoli on toki se, että seitsenkymppisen täti-ihmisen iho ei enää palaudu entisiin mittoihinsa, vaikka kuinka liikkuisit ja kuntoilisit. Mutta, kumpiko painaa vaakassa enemmän; kurttuinen iho, vai lähes särytön, särkylääkkeetön elämä? Mietipä sitä.

Huhtikuussa aloittaessani, minulla ei ollut täällä vaakaa, joten tänä aamulla vaakalle hypätessäni en tiennyt  kuinka paljon kiloja on karissut, mutta kyllä niitä on lähtenyt. Vaa'an lukema oli oikein mukava ja kaapista on löytynyt paljon "uusia" vaatteita. Mitäpä siis välitän kurttuisesta naamasta, allien roikkumisesta tai vatsanahkojen löysyydestä. Jopa yhdet tuttavalta saamani farkkulegginsit, jotka kiristivät jo pohkeista, saati ylempää (siis jäivät tuonne puolitankoon :D ), sujahtavat päälle noin vain.

Hommasin vaakan tännekin jo kesällä (yksi vaakani on JKL.ssä ja toinen Suonenjoella), mutta en noussut sille kertaakaan ennen tätä aamua. Tunnen itseni niin hyvin, että jos lukema ei olisi ollutkaan positiivinen, olisin oitis kaivellut kaapista suklaat, keksit ym. ja pullat ja kakut pakasteesta ja siihen sitä olis taas kompastuttu.  Olinhan kiduttanut itseäni leipomalla pakasteeseen vierasvaraa ihan normaaliresepteillä.

Nyt haluan korostaa sitä, että en markkinoi tätä ratkaisuani kellekään, enkä pysty sanomaan, että tää sopii jokaiselle. Tämä on minun henkilökohtainen juttuni ja on toistaiseksi sopinut minulle hyvin.

Mitä tämä sitten on??
Jonkinlaista karppaamista ehkä, mutta ei oikeaoppista. Vhh-ruokavaliota, mutta ei ihan täydellisen oikeaa. Ehkä jotain Antti Heikkilältäkin lainattua.

Suurin muutos tapahtui hiilihydraattien kohdalla. Jätin pois sokerin, perunan, riisin, pastan ja kaikki viljat/jauhot. Nyrkkisääntö oli kaiken syömäni suhteen, että siinä saa olla hiilareita enintään  n.5 gr/100 gr ja alkuun laskin karkeasti arvioiden kuluttavani hiilareita korkeintaan 20 gr/vuorokausi.
En punninnut, enkä mittaillut mitään.

Mitä sitten söin?
Aamupalat olivat alkuun erilaisia munakkaita, tonnikalaa ja avokadoa.
Kaikki vihreä sopi hyvin, kurkku, salaatit. Oliiviöljyä lorauttelin näihin reilusti, sillä hyvälaatuisen rasvan saannista pitää huolehtia proteiinin lisäksi.

Savulohta, salaattia ja kantarellia kermalla

 



Keitetyt munat ja avokadot osana jokapäiväistä ruokavaliota.

Munakkaita erilaisilla lisukkeilla ja kahvia


Seuraavassa osassa kerron enemmän ruokavaliostani ja julkaisen käyttämiäni reseptejä.
En julkaise syömiäni määriä (HH, proteiini, rasva), sillä jokaisen, joka aikoo jotakin vastaavaa aloittaa, on tarkoin perehdyttävä niihin itse. Ja edelleenkin korostan, että tämä on minun henkilökohtainen juttuni, enkä tiedä, miten se sopii jollekulle toiselle. 

Ei tämä puoli vuotta ole ollut aivan niin helppoa kuin se heinänteko on sellaisten mielestä, jotka eivät sitä ole koskaan tehneet.
Kyllä makeat kummittelevat mielessä ja unissa ja vaanivat nurkan takana lähes päivittäin. Etenkin iltaisin telkkaa katsoessa tekisi niin mieli jotain hyvää. Ja alkuun  kauppareissut olivat koettelemus luonteenlujuudelle. Se karkkihylly suorastaan kiljui, että tule ja ota kärryyn edes jotakin. Kaupassa liikkuessani saatoin tuntea suklaan ihanan maun suussani, mutta ei kun sivuilleni vilkuilematta vain karkkihyllyjen ohi, ohi jätskialtaiden ja muiden houkutusten. Sitten sain onnitella itseäni, että selvisinpäs!!!

Jossakin vaiheessa ostin tätä tuskaa helpottamaan karppisokeria leivontaa ym.varten ja stevialla makeutettua suklaatakin kokeilin.
Seuraavalla kerralla sitten palaan leipomiseen (pitsa, marjapiirakat, hyytelökakut, sämpylät ym.) ilman tavallista sokeria ja vehnäjauhoja, sekä käyttämiini ruokaresepteihin.


Tähän päälle extra virgin oliiviöljyä kunnon loraus.

Lähden tästä ottamaan mukillisen kahvia höystettynä kookosöljyllä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti